Tipahtiko viimeinenkin ruuvi..?

Nyt se on kirjoissa ja kansissa sekä julkisesti kuulutettu: olen asettanut tavoitteeksi vuoden 2016 Endurance 24 h juoksun Esport Ratiopharm Arenalla. Yleensä en ”pähkinöi” asioita, mutta tätä piti miettiä pari päivää ja onhan tässä vielä vuosi aikaa harjoitella.

No, mitenkäs tähän päädyttiin? Viime aikoina olen enimmäkseen juoksennellut erilaisissa juoksuporukoissa ja yksin juokseminen on jäänyt vähemmälle. Ensin kuulin kotirataultrasta:
”Kotirataultra on omatoiminen kisa joka käydään nyt jo 25. kerran kansainvälisenä ja 24. kerran Suomessa. Homman ideana on juosta 50km juuri siellä missä sinä haluat, juuri sinun lempireittiäsi ja lähtö on juuri siihen aikaan kun se sinulle parhaiten sopii. Jos välillä alkaa askel painamaan, niin voit kävästä vaikka saunassa, ja palata sitten taas juoksemaan.” Sen enempää miettimättä laitoin sunnuntain 22.2. kalenteriin.

La 21.2. ”Nopeimmat lähestyy jo 80 kilsaa.. Satu Uusivirta lähdetäänkö ens vuonna?” ja linkki VIII Endurance 24 h ultrarun reaaliaikaisiin tuloksin. Öö, siis mitä? Mietin, että oliko tämä vitsi vai mikä.

Su 22.2. Ohjelmassa olisi kotirataultra 50 km. Saman viikon torstaina kävin vielä parin tunnin lenkillä, perjantaina peruslounaan lisäksi söin extrana pari pizzapalaa ja lauantaina spagettia. Nestettä join normaalia enemmän. Valmistautuminen/tankkaus meni siis ihan erilailla kuin maratoniin valmistautuessa, vaikka matka oli pidempi. Mielessäni olin lähdössä ”vähän normaalia pidemmälle” lenkille ajattelematta asiaa sen enempää. Lenkkipäivälle aikatauluhaasteita toi ristiäiset klo 14, johon tuskin olisi ollut soveliasta saapua hikisenä juoksutrikoissa. Otin varman päälle ja laitoin herätyskellon soimaan klo 4, jolloin söin aamupuuron ja sitten pienet unet ja kello 6.01 pistin sykemittarin päälle. Yön aikana oli satanut lunta ja isoja tiskirättejä satoi edelleen. Jotenkin en ole koskaan tullut sinuiksi otsalampun kanssa, joten ensimmäinen tunti tuli juostua pimeydessä. Eväät kulkivat mukanani ja vasta toista kertaa käytin juomavyötä. Yleensä ei tule juotua lenkeillä. Keli oli inhottavan loskainen, mutta eipä se haitannut menoa. Ensimmäiset 30 km juoksin yksin musiikkia kuunnellen, jonka jälkeen sain lenkkiseuraa seuraavalle 20 km. Aikaa meni 5:41. Kotiinpäästyäni riitti vielä hyvin virtaa valmistautua ja lähteä ristiäisiin. Tuskinpa kukaan olisi edes osannut arvata, että minulla oli 50 km lenkki takana ja itsestäkin tuntui jopa ihan hyvältä.

Ma 23.2. Tajusin, että porukkaa on ihan tosissaan lähdössä ensi vuoden E24h juoksuun ja vapaaehtoisia huoltajiakin on jo lupautunut mukaan.

Ultramaratoonari: Kuinka lähdin juoksemaan ja jäin koukkuun. Karnazes, Dean

Ultramaratoonari: Kuinka lähdin juoksemaan ja jäin koukkuun. Karnazes, Dean

Mainitsin työkaverilleni harkitsevani kyseistä juoksutapahtumaa ja tuo totesi siihen, että ”sut tuntien tulet osallistumaan siihen”. Samaisena iltana hain kirjastosta ”Ultramaratoonari” -kirjan, jota minulle suositeltiin. Mielenkiintoinen kirja, suosittelen!

Ti 24.2. Tavoite asetettu: aion osallistua seuraavaan Endurance 24 h juoksuun Esport Ratiopharm Arenalla vuonna 2016.

”Ota riski! Koko elämä on riskiä. Ihminen, joka menee pisimmälle, on usein se, joka uskaltaa tehdä ja kokeilla rajojaan. Varman päälle kulkeva vene ei koskaan pääse etäälle rannasta.”
– Dale Carnegie

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s