Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2015

Forssan Suvi-ilta 2015: 21,1 km DNF

Forssan Suvi-ilta 2015 -juoksutapahtumassa

Forssan puolikas epäonnistui kohdallani täydellisesti. Kyseessä oli osanoton siirto viime vuodelta ja tietenkään en halunnut skipata tätä juoksutapahtumaa, vaikka ajallisesti Tukholman maratonista on vasta kaksi viikkoa ja sitten on vielä nämä flunssan rippeet. Viikko takaperin maanantaina (reilu viikko Tukholmasta) kävin tekemässä maratonin jälkeen ensimmäisen, reilun kymmenen kilometrin yhteislenkin ja poljin lenkkipaikalle ja takaisin pyörällä yhteensä noin vajaa 13 km. Juoksu-/pyöräily-yhdistelmä otti harvinaisen koville ja Polarin V800 arvioikin rasituksen äärimmäiseksi ja palautumisajaksi 4 päivää ja 21 tuntia! Taitaa Tukholma vähän rankaista: jos maratonia pidetään fyysisesti rankkana terveelle ihmiselle, niin mitä se sitten on, kun sellainen juostaan räkätaudissa? Ainakin voimien palautuminen kestää.

Elättelin toiveita, että kyllä se Forssa tulee sujumaan, kun maanantaista (lenkistä) lauantaihin on kuitenkin vielä aikaa, mutta Forssassa heti ensimmäisten metrien aikana huomasin, että seinä tulee vastaan pian. Lähtö oli klo 16. Lämpöasteita oli reilu 20, aurinko paistoi pilvien lomasta ja tuuli oli kohtalainen. Sinnittelin eteenpäin yhteensä 4,5 km ja toisen juomapisteen kohdalla totaalinen seinä tuli vastaan. Keskitahtikin oli maltillinen 5.30 min/km enkä kokenut, että sääkään olisi vielä tuossa vaiheessa haitannut: voimat vain loppuivat ja jalat eivät kantaneet. Ensiapupisteeltä pyysin kyydin takaisin lähtöalueelle ja kyytiä odottaessani sain toisen keskeyttäneen kohtalotoverin. Hammasta purren paluu lähtöpisteeseen. Odottaessani muita juoksijakavereita suuntasin rantaan ja siellä nielin pettymystä itku kurkussa. Pienen itsensä kokoamisen jälkeen lähdin syömään osallistumiseen kuuluvaa päivällistä ja seuraamaan ensimmäisiä puolikkaan maaliintulijoita. Osallistujat saivat myös paidan.. ..onneksi se ei ollut ”finisher”-paita, sillä muuten olisi jäänyt saamatta kuten mitali. Numerolapulla olisi päässyt myös Vesihelmeen polskimaan, mutta se jätettiin väliin.

Forssan Suvi-ilta 13.6.2015

Forssan Suvi-ilta 13.6.2015

Jos unohdetaan epäonnistunut juoksu, niin parasta reissussa oli tuttujen tapaaminen, juoksuporukan kanssa vietetty aika sekä tietysti onnistunut tapahtuma!

Tällä porukalla oltiin juoksemassa. Kiitos seurasta Veikko, Mika ja Pauliina!

Kotimatkalle lähdössä. Tällä porukalla oltiin juoksemassa. Kiitos seurasta Veikko, Mika ja Pauliina!

Miinus sille, että keskeytyksestä huolimatta minulla näkyy tuloksena 1.58! Missään vaiheessa en maaliviivaa ylittänyt ja laitoinkin palautetta aiheesta.

Seuravaksi pari viikkoa lisää lepoa, niin kyllä hyvä tulee! Vuokatin 75 km on edelleen mielessä ja mahdollinen, mutta vielä en ole uskaltanut ilmoittautua sinne. Tänään kuitenkin nokka kohti Irlantia! Katselin sieltä juoksutapahtumia ja löytyyhän niitä ja yksi 5 kilometrin alimatka majapaikan lähistöllä kiinnostaisi, mutta jos en pidä kiinni levosta, niin kohta kesänkin juoksut on juostu.

Eilen joku ihana ihminen laittoi blogiini viestin ”Ilahduttavaa kirjoittamista! Ja hienoa, kun elo etenee ja matkat pitenee. Kesää ja terveitä jalkoja toivottaen…”. Tämä tuli tarpeeseen, kiitos sinulle! 🙂

Palautteluviikko

Noin viikko Tukholman maratonista ja täällä on menty kulunut viikko matalaliitoa: lepoa, lepoa ja lepoa. Perjantaina oli kevyt puolen tunnin crosstrainer-harjoitus ja tänään kevyt pyöräilylenkki yhdistettynä frisbeegolfiin. Juoksukilometrejä 0. Flunssa ei ole pahentunut eikä helpottunut, mutta ortostaattinen syke on sen verran koholla, että palautuminen on kesken ja lepo paikallaan.

Tänään oli Hausjärvellä kaikille avoin Kylärinki-pyöräily, johon osallistuttiin koko perheen voimin. Aamulla sää oli aurinkoinen, mutta tuulinen, joten muusta porukasta poiketen varauduin kylmyyteen parilla tuulitakilla ja pitkillä housuilla. Myönnettäköön, että se toinen takki oli liikaa ja päätyi hyvin nopeasti pyörälaukkuun.

ykslammi_frisbeegolf

Ykslammin frisbeegolfradalla

Poikkesimme parilla huoltopisteellä keräämässä kylärinkileimoja ja juomassa mehua. Matkan varrella kävimme heittämässä frisbeegolfia Ryttylän Ykslammen frisbeegolfradalla, jonka jälkeen suuntasimme kotiin syömään. Pyöräilykilometrejä kertyi vajaa 19 ja taas muistin, että pyöräily on oikein mukavaa vaihtelua juoksemiselle. Seuraavaksi syvävenyttelemään!

Ensi viikonlopun ohjelmistossa on toivottavasti Forssan Suvi-ilta ja puolimaraton sekä paljon tuttuja!

Tukholman maraton 2015 -juoksutapahtumassa

Kokemukset Tukholman maratonista

Taas yhtä kokemusta rikkaampana!

Kyseessä oli valmismatka, ns. maratonristeily, jossa matkatoimisto hoiti juoksuluvat yms. Helppoa, mutta kalliinpuoleista maratonmatkailua (vs. omatoimimatka).

Pienen jännitysmomentin aiheutti olotila: uskallanko juosta vai en.
Taitaa olla kohta enemmän sääntö kuin poikkeus, että sairastun ennen h-hetkeä: torstaiaamuna heräsin pää täynnä räkää ilman mitään ennakkovaroitusta. Koska olo oli muuten normaali eikä kuume noussut, päätin lähteä perjantaina maratonristeilylle ja ratkaista osallistumiseni maratoniin vasta lauantaiaamuna. Tukkoisuudesta huolimatta tein lauantaiaamuna päätöksen, jonka mukaan lähden juoksemaan tunnustellen omaa vointia: alustava suunnitelma oli juosta vain ensimmäinen lyhyempi kierros ja, jos muutaman kilometrin päästä meno tuntuu vaikealta, niiin keskeyttäisin. Onnekseni juoksu tuntui mukavalta eikä sykkeet nousseet normaalia korkeammalle, joten jatkoin loppuun asti. Jos selviän tästä tempauksesta pelkällä äänen menetyksellä, ”viskibassoäänellä”, niin olen enemmän kuin tyytyväinen.

Lähtötunnelmissa

Tässä kuvassa sitä oltiin vielä kuivina..

Lyhyesti: hieno reitti, paljon kannustajia, riittävästi huoltopisteitä, erinomaisesti järjestetty tapahtuma ja ennen kaikkea hyvä meininki! Suosittelen!

Tämä oli suurin juoksutapahtuma, jossa olen ollut mukana: matkaan lähti 15593 juoksijaa, joista 14836 saapui maaliin.

Lähdön odottelua

Lähdön odottelua

Lähtölaukauksen kajahtaessa alkoi ennusteen mukainen vesisade ja sitä vettä riitti. Alussa yritin väistellä vesilammikoita, mutta jossain vaiheessa luovutin. Oi sitä tunnetta, kun lenkkarit täyttyivät vedestä astuessani lätäkköön.. Jos jotain positiivista, niin ”räkä poskella” ei paljon haitannut, kun satoi vettä. Alussa odoteltiin lähtökarsinoissa sadetakit päällä ja tarkoituksena oli riisua se matkan varrella.

”Lähtökarsinassa”

Hetken yritinkin juosta ilman sadetakkia, mutta sormet jäätyivät, joten juoksin maratonin ”muoviin kääriytyneenä”. Siitäkin huolimatta sormet olivat niin jäässä, että minulla oli vaikeuksia kaivaa geeliä esille ja aukaista sitä. Sadetakin napin laittaminen kiinni tuntui myös ylitsepääsemättömän vaikealta. Laivalla juttelin parin kaveruksen kanssa: heille iski pahat krampit kolmenkymmenen kilometrin tietämissä ja vaivoin pääsivät maaliin asti toinen toistaan tukien. He olivat niin onnellisia löytäessään matkan varrelta hylätyn sadetakin, jota sitten kylmissään vuoronperään vaihtelivat.

Västerbron-sillan ylitys, reittikuvauksen mukaan pelätyin kohta, ei ollut niin paha kuin olin kuvitellut sen olevan. Se ei tuntunut mitenkään ylivoimaiselta, vaikka ylitys tehtiin kahteen kertaan.

Matkan varrelta kuvattua

Matkan varrelta kuvattua

Vatsa toimi hyvin (sen kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia, toistaiseksi) enkä kohdannut lihaskramppejakaan. Tämänkin suhteen olen onnellisessa asemassa: ikinä ei ole juostessa krampannut, muuten kylläkin.

Maratonin jälkeen, yltä päältä märkänä kylmyydestä täristen hain tavarasäilytyksestä kuivat vaatteet. Käy muuten työstä riisua märät kompressiosäärystimet ja muut märät, ihoon liimautuneet vaatteet. Yhtä tuskaista oli myös pukea kuivat kompressiosukat ja -trikoot märälle iholle.. Suuri saavutus oli myös märin ja tärisevin sormin saada kirjoitettua puhelimella ”Ok”-tekstari: onnistuminen oli suurinpiirtein samaa luokkaa kuin silmät kiinni kirjoittaminen.  Kylmyydestä ja sateesta huolimatta yhtään ei kaduta osallistuminen ja maratonaikakin parani kuudella minuutilla! Ensi vuonna toivottavasti uudestaan!

P.s. Edellisessä postauksessa kerroin, että aion kokeilla kävely-juoksu-tekniikkaa (ks. artikkeli: Menestysresepi maratonille: Kävele!). Pysyin suunnitelmassa. Voitte vain kuvitella, kuinka vaikeaa on siinä vaiheessa vaihtaa juoksu kävelyksi, kun kadunvarret ovat täynnä hurraavia katsojia ja se nolouden tunne, kun olet juossut ensimmäiset 2,5 km ja alat kävelemään! Tästä huolimatta juoksin tunnollisesti 2,5 km ja sen jälkeen kävelin minuutin verran palautukseksi ja toistin tämän 16 kertaa. Yritin huomioida muut juoksijat, joten siirryin kävelyn ajaksi mahdollisimman reunaan. Tästä taisi tulla jokunen ylimääräinen metri poukkoillessani ees taas. ”Yli neljän tunnin juoksu on monotoninen suoritus, tauolla voi olla lihaksia palauttava vaikutus”. Todellakin korostan sanaa VOI OLLA. Itse en kokenut palauttavaa vaikutusta ainakaan tuolla syklillä (juoksu 2,5 km – kävelypalautus 1 min). Erityisesti viimeiset 10-15 kilometriä tuntui vaikeilta: minuutin kävelyn jälkeen oli haastava jatkaa juoksua ja juuri, kun olit päässyt vauhtiin ja kroppa siirtynyt juoksumoodiin, niin piti taas kävellä. Tämä piti kyllä paikkansa: ”On helpompi jaksaa, kun tietää, että 15 minuutin päästä voi taas pitää kävelytauon.”. Maratonin ”jaksottaminen” etappeihin toimii ihan yhtä hyvin.

Kuvagalleria