Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2015

SEB Tallinn maraton 2015 – maraton ”tynkäversiona”

Hmm.. Kirjoitinko taannoin, että  minun tuurilla maratonviikolle iskee flunssa? Niinhän siinä sitten kävi heti viikon alkuun. Sairastumisperinteitä pidetään kyllä yllä, joten sen verran oli surkuhupaisa tilanne, ettei ihan mahdottomasti kuitenkaan nyppinyt.

Maraton juostiin sunnuntaina ja lauantaille oli laivalippu varattuna Tallinnaan ja mietinkin jossakin vaiheessa, että viitsinkö edes lähteä, ja tavaratkin pakkasin lauantaina juuri ennen lähtöä ”vasemmalla kädellä” parissa minuutissa. Pahin flunssa oli kuitenkin takana ja sitten mietin vaihtoehtoa juoksumatkan vaihtamisesta lyhyempään. Yksinäni laahustin terminaaliin ketutusryppy otsassa. Minuutin taisin ehtiä siellä yksinäni istumaan, kun sain seuraa hassun hauskasta maratoonariveljesnelikosta, joiden kanssa menomatka katamaraanilla sujui yhdessä hujauksessa. Olisipa hienoa, jos oma poikakolmikkoni viettäisi joskus aikuisina samalla tapaa aikaa yhdessä ja niin hyvässä hengessä! Tallinnaan saavuttiin lauantaina vähän ennen iltakuutta. Yhteistuumin haettiin kisatoimistosta juoksunumerot yms. Tässä yhteydessä yritin vaihtaa matkan kympiksi, mutta se ei valitettavasti onnistunut. Olisin saanut siirrettyä maratonin ensi vuoteen, ja vastaavasti jälki-ilmoittautua normaalihinnalla kymppiin, mutta niin tosissaan en puolikuntoisena ajatellut juosta, että olisin maksanut siitä ilosta 30 euroa vaan päätin mennä juoksemaan maratonin kahdesta puolikkaasta sen toisen ja sitten keskeyttää. Kisatoimistovisiitin jälkeen vein tavarat Viru-hotellille ja lähdin etsimään Kestävyyttä Pintakaasulla 24/7 -porukkaa. He olivat jo ehtineet ravintolaan, mutta onneksi oli vielä tilausvaihe meneillään, joten ehdin mukaan illalliselle. Ketään heistä en tuntenut, joten oikean/oikeiden pöytien paikallistamisessa oli omat haasteensa, jonka Facebook ratkaisi.

Sunnuntaiaamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena. Herätyskelloni soi 6.15, kun maratonin startti oli yhdeksältä. Puolimaratonin ja kympin startit olivat vasta myöhemmin. Aamiaiselle pääsi jo ilmeisesti kuuden jälkeen, vaikka virallisesti tarjoilu alkoi vasta seitsemältä. Sieltä bongasin aamupalaseuraksi KPK24/7-juoksijoita, joihin tutustuin edellisenä iltana. Aamupalan laskeuduttua siirryttiin lähtöalueella vasta vähän ennen yhdeksää. Lähtöalue sijaitsi aivan Viru-hotellin kupeessa, joten matka ei ollut pitkä. Keli oli optimaalinen. Aamulla aloin jo miettimään, että pitäisikö kuitenkin juosta täysmara, mutta onneksi ehdin lukemaan ennen lähtöä viisaita sanoja puolikuntoisena juoksemista. Edellisenä iltana eräs kaveri laittoi viestiä, että ”sut tuntien kehottaisin jättämään startin väliin”. Niin totta, ja näköjään muutkin kuin minä itse tuntevat minut. 😀

Minulla olisi ollut tavoitteena maratonilla neljän tunnin alitus. Se oli valitettavasti pyyhittävä suunnitelmista tässä tilanteessa, joten päätin juosta puolikkaani maratonvauhtisena. Onnistuin siinä oikein hyvin ja mieli olisi tehnyt jatkaa toiselle kierrokselle. Saavutus kai sekin, että keskeyttää, vaikka olisi halunnut jatkaa.

Kävin hotellissa suihkussa ja palasin maalialueen läheisyyteen. Siellä oli maratonjuoksijoille tarkoitettu alue, jossa oli mm. hierontaa ja syötävää. Numerolappua vastaan pääsi alueelle ja katsoin kellosta, että siellä oli samaan aikaan kolmen tunnin juoksijoita. Tuskin herätin siellä suurta katu-uskottavuutta suihkunraikkaana korkkarit jalassa. Hyvin miespainotteista porukkaa kolmen tunnin juoksijat! Sen jälkeen siirryin maalialueelle katsomaan niitä onnellisia, jotka maaliin asti pääsivät. Sitten tulikin jo aika lähteä hakemaan matkalaukku hotellilta ja kävellä kohti satamaa. Poikkesin matkalla ostamaan pakolliset tuliaiset lapsille ja saattoi siinä jotain alkoholipitoistakin tulla ostettua. Taksia en löytänyt, joten näppäränä tyttönä lähdin seuraamaan pari henkilöä, kun reitti Linnahallin terminaaliin ei ollut kristallinkirkas. Oikea suunta, mutta väärä valinta. Nämä valitsivat reitikseen kiviportaat, kiviportaat, kiviportaat, KIVIPORTAAT. Jossain vaiheessa usko oikeasta suunnasta, joka oli ylöspäin, alkoi loppumaan ja kysyin vastaantulijalta, että onko suunta oikea. Olihan se. Tosin ei olisi ollut varaa eksyä, sillä sitten olisin jäänyt kyydistä. Lentolaukku ja treenikassi tuliaisineen painoivat sen verran, etten niitä yhdellä kädellä jaksanut kantaa ja lopulta terminaaliin päästyäni olo oli kaikkea muuta kuin suihkunraikas. Kello 16 kotimatka alkoi väsyneenä, mutta hyvillä mielin.

Pidin kovasti SEB Tallinn maratonista. Reitti oli hyvin tasainen ja siellä oli kiva juosta rantaviivan läheisyydessä.

Reitti

Reitti

Matkavaihtoehtoja oli jokaiselle sauvakävelykympistä täysmaratoniin. Mitään valittamista en löytänyt ja järjestelyt sujuivat hyvin. Paljon oli suomalaisia juoksemassa! Ehdottomasti yksi parhaista juoksukokemuksista, vaikkakaan se ei mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaan. Sen kuitenkin kompensoi ne kaikki mahtavat kanssajuoksijat, joihin sain tutustua ja joiden kanssa vietin aikaa! Lähdin reissuun yksin ketään tuntematta, mutta ainoat yksinäiset hetket olivat nukkuessa. Kiitos teille! Oli mukava tutustua!

Firstbeat-hyvinvointianalyysi

Seuraavan postauksen piti valottaa tulevaa juoksuani Dubain aavikolla, mutta työnantajani tarjosi Firstbeat-mittausta, joten siitä ensin. Seuraavat kolme päivää kuljen yhdessä kyseisen laitteen kanssa. Aamulla herättyäni kiinnitin sen itseeni ohjeiden mukaisesti ja meinasin jopa ottaa kuvan itsestäni, mutta onneksi unenpöpperössä tajusin olla ottamatta..

Ensin meillä oli lyhyt info mittauksen toteuttamisesta. Firstbeat-mittauksella mitataan sykevälivaihtelua ja työn ja vapaa-ajan kuormituksen suhdetta. Mielenkiintoista! Mittaus kestää kolme päivää: kaksi työpäivää ja yhden vapaapäivän. Mittauksen tueksi täytetään esitiedot ja pidetään päiväkirjaa: uniaika, työaika, liikuntasuoritukset, syömiset, erityisen kuormittavat tilanteet, rentouttavat tilanteet ja alkoholin nauttiminen. Näitä mahtuu kyllä seuraavaan kolmeen päivään ja ehkä voin uhrautua ja juoda yhden saunakaljan testauksen tueksi.

Mittaaminen edellyttää Firstbeat Bodyguard 2 –laitteen käyttämistä. Se kiinnitetään kehon oikealle puolelle, solisluun alapuolelle ja johdon toinen pää vasemmalle puolelle kylkikaareen. Molemmissa päissä on ihoon liimautuvat kertakäyttöiset, nepparikiinnitteiset elektrodit, jotka pitää vaihtaa pari kertaa päivässä. Suihkuun tai uimaan ei voi mennä laitteen kanssa.

Firstbeat 2 -laite ja elektrodit

Firstbeat Bodyguard 2 -laite ja elektrodit

Ensimmäinen testipäivä alkaa olla pulkassa ja aika huomaamaton tuo laite on. Päivä on ollut hektinen, joten mielenkiinnolla odotan tuloksia ja palautetta! Palautteen avulla pitäisi oppia hallitsemaan stressiä, palautumaan paremmin ja liikkumaan oikein. Huomenna on ohjelmassa hieronta, kevyt lenkki illalla ja ehkä se sauna juoman kera. Millaistahan sykevaihtelua nuo saavat aikaan..