Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2015

Tulevaa: seikkailujuoksu Dubain aavikolla

Jokunen kuukausi sitten varasin lennot Dubaihin marraskuun loppupuolelle ja googlettelin mahdollisia maratoneja, puolikkaita tms. No, eipä osunut, mutta sitten huomasin jotain vielä parempaa: aavikkoseikkailujuoksu. Niin, siellähän tosiaan sitä aavikkoa löytyy.. Sitten googlettelin, että saako naiset yleensä juosta muslimimaassa ja vaatiiko se pukeutumiselta jotakin. Ei ongelmaa, joten päätin ilmoittautua ja naisillekin löytyi oma sarjansa. Tapahtuman nimi on Dial-A-Battery Desert Stinker 2015 ja se juostaan 27.-28.11.2015. Pikaisella silmäyksellä naputtelin ilmoittautumiseni ja valitsin matkaksi 20 km, jes! Hintaa tälle tuli muistaakseni n. 80 euroa.

Dial-A-Battery Desert Stinker

Dial-A-Battery Desert Stinker

Paremmalla ajalla tutustuin lisää aiheeseen ja lueskelin tarkemmin tapahtumasivuja: kyseessä onkin kaksiosainen juoksu eli 20 km juostaan illalla otsalamppujen kanssa, yö vietetään teltassa aavikolla ja seuraava 20 km juostaan aamulla. Tapahtumaan otetaan mukaan omat leiriytymisvälineet yms. Luonnollisestikaan suihkuja ei ole: ”It’s no-frills camping = no shower = prepare to get a bit stinky!”. Yöllä lämpötila putoaa max 10 asteeseen. Haaste siis tuplaantui tai jopa triplaantui olosyhteiden muuttuessa, ja oikeastaan se alkoi kuulostamaan entistäkin mielenkiintoiselta, varsinkin yöpyminen teltassa aavikolla. Olisihan se ollut ”pliisua” könytä aavikolla ”vain” 20 km… Vähän tuo yöpymisasia mietitytti, joten katselin muita vaihtoehtoja, niin yöpyminen aavikkohotellissa olisi kustantanut noin 1000 euroa yöltä, joten ei se yö siellä teltassa mahdollisten skorpionien ja käärmeiden kanssa enää tuntunutkaan niin pahalta vaihtoehdolta kuin 1000 euron lovi lompakossa ja harvemmin sitä on mahdollista yöpyä aavikolla! Järjestäjiltä oli muutama teltta lainattavissa ja sain varattua niistä yhden itselleni, joten ei tarvitse ainakaan telttaa kantaa mukana.

Tietoa juoksusta https://www.premieronline.com/event/DialABattery_Desert_Stinker_1544#info

Tätä kirjoittaessani huomasin, että ilmoittautumissivuille on ilmestynyt ruokailumahdollisuus illalle eli vältyn kantamasta hirmuista ruoka-arsenaalia mukanani. Hyvä! Ilmoitin itseni mukaan myös siihen ruokailuun (hinta n. 25 euroa)!

Koska kyse on aavikosta, niin varusteiksi ei riitä pelkät juoksuvaatteet vaan pakollisia varusteita on mm. 1,5 l juomareppu, ensiapuvälineet, pilli, kartta, puhelin, gps/kompassi yms. ja näiden lisäksi löytyy vielä lista muista suositelluista välineistä.

Tapahtuma on saanut keskimääräistä paremmat arvostelut:

Arvostelut

Arvostelut

Ja tässä YouTube-video vuoden 2013 vastaavasta juoksusta:

Hiekka näyttää haastavalta juoksualustalta ja voin vaan kuvitella, että miten sitä hiekkaa tulee löytymään joka paikasta.

Toivottavasti tästä tulee hieno kokemus!

Ajatuksia ensimmäisen ultramatkan jälkeen

Nyt on kulunut noin kaksi viikkoa Wihan satasesta. Nämä viikot olen ottanut kevyemmin: aktiviteetteina ollut crosstraineria ja sulkapalloa. Eilen oli eka lenkki noin 12 km, jonka uskaltauduin juoksemaan porukkalenkillä. Jonkinasteinen ”lihaslukko” jäi satasesta pakara-/lonkankoukistaja-akselille ja sen verran lihaskireyttä oli vielä, että askelpituutta sai rajoittaa ja juoksu tuntui töpöttämiseltä, mutta suunta on kuitenkin oikea eli helpottamaan päin.

Tässä havaintoja/ajatuksia ekasta ultramatkasta:

  • Sormet ja ranteet turposivat, vaikken käsillä juossutkaan. 😀 Juoksemaan lähtiessä mietin, että miten jalat mahtuvat lenkkareihin ja olin varautunut kenkien vaihtoon, mutta mielestäni jalat eivät juurikaan turvonneet, mistä yllätyin. Seuraavana päivänä pystyi jo käyttämään korkkareita..
  • Löysällä oleva juoksukellokin voi aiheuttaa mustelman.
  • Yllätyin, kun selvisin vain yhdellä rakolla varpaassa ja ilman hiertymiä. Odotin irtoavia varpaankynsiä ja kipeitä rakkoja.
  • Ei vatsaongelmia. Nesteytys ja energiansaanti onnistuivat.
  • Odotin henkistä taistelua itseni kanssa, mutta missään vaiheessa sellaista ei tullut eteen. Lisäksi ei ollut mitään ärtymystä tai erilaisia tunneskaaloja.
  • Yleensä juostessa tulee välillä vaikeampia ja välillä helpompia hetkiä, mutten kokenut mitään vaikeuksia kuin lopussa, kun iski jonkinasteinen lihaskramppi, mikä teki etenemisestä haasteellista.
  • Itselläni juoksu lähti pitkälti pään sisältä: olin asennoitunut juoksemaan 100 km. Yhtään ei ajatuksena puuduttanut 30 kierroksen juokseminen. Alku meni rattoisasti jutellessa ja lopussa kuuntelin musiikkia ja keskityin juoksemiseen, joten samat maisemat eivät haitanneet.
  • Tiesin vauhdin hidastuvan loppua kohden.
  • Opin, että se lihas, jonka kanssa kuvittelet pärjääväsi ongelmitta, niin voikin olla se, joka alkaa temppuilemaan.

Kaiken kaikkiaan eka virallinen ultramatka oli ikimuistoinen kokemus. 🙂