Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2016

Ohi on! Endurance 24 h 2016

 

Olihan kokemus, positiivinen sellainen! Toista sataa juoksijaa juoksemassa Esport Arenan 400 metrin mittaista juoksurataa 24 h! Hienosti järjestetty tapahtuma, josta jäi hyvä fiilis!

Lauantaiaamuna huoltojoukkoni Hanna ja Tiina nappasivat minut kyytiinsä puoli kymmenen aikoihin ja suuntasimme Espooseen.

20160227_110943

Minä ja huoltojoukot

 

Seuraavaksi laitettiin huoltopöytäni kuntoon. Nesteitä en ottanut mukaan, koska niitä oli tarjolla järjestäjän toimesta, samoin hyvä valikoima muuta purtavaa kuten kuvista käy ilmi.

Sitten vaihdettiin muutaman sananen kanssajuoksijoiden Juuson ja Jannen kanssa, jonka jälkeen olikin jo ohjelmassa lähtö.

yhteiskuva

Valmiina lähtöön! Kuvalähde: Saukkonen

Pauli Kiuru ampui lähtölaukauksen lauantaina klo 12.

20160227_115629

Suunnitelmanani oli pitää huoltotauko aina puolen tunnin välein: ensimmäisen tauon aikana join nestettä järjestäjän huoltopisteeltä ja toisen tauon aikana söin geelin omalta huoltopisteeltä ja siihen päälle noin puoli kierrosta kävelyä. Ensimmäiset 80 km sujui ongelmitta, jonka jälkeen polvet alkoivat kiusaamaan: lattiapinta oli kova. Tiesin sen olevan kova, mutta silti yllätyin kovuudesta. Lämpö ja kuivuus eivät haitanneet minua. Lenkkarivalinta ei mennyt nappiin ja vaihdoin lenkkarit kolmeen kertaan, mutta ensimmäisen vaihdon yhteydessä oli jo liian myöhäistä polvien kannalta. Pahin vaihe oli 80 kilometristä sataan kilometriin, jonka kävelin polvikipuineni. Yksi juoksijoista vinkkasi lääkäristä, joka oli auttanut hänen ongelmaansa. Sadan kilometrin jälkeen menin ensiapuun, jossa sain kylmähoitoa polvilleni ja kinesioteippaukset. Olin ottanut Buranan kipuuni ja ensiavussa sanottiin, että ei saa ottaa Buranaa. Ensiapukäynti oli hyvä palauttava hetki, jonka jälkeen maistui myös muukin kuin geeli. Siitä uuteen nousuun ja juoksu sujui mukavasti kunnes 110 km kohdalla alkoi olla ongelmia energian imeytymisen kanssa. Kaikkia syötäviä kohtaan tuli inhoreaktio. Nesteet valmiiksi sisältäviä geelejä pystyin syömään/juomaan, mutten juurikaan mitään kiinteää ja geeleistä vatsa kiitti.. Vatsa oli kuin kivikova pallo ja vessa alkoi tulla tutuksi. Oksentaa ei kuitenkaan tarvinnut kisan aikana. Imeytymisongelmien tullessa mukaan kuvioihin päätin juosta 120 km ja sitten lopettaa. Ehdin näkemään viimeisen, kolmannen suunnan vaihdoksen kuuden aikaan aamulla, jonka jälkeen lopetin. Reilu 18 tuntia ja 120 kilometriä ja 308 kierrosta.

tulos

Kokonaissijoitukseni oli 85/115.

Tällä kertaa lonkat/lonkakoukistajat eivät menneet lukkoon, mikä on positiivinen asia. Hiertymiä ei tullut paitsi jalkoihin parit rakot kiitos epäonnistuneen kenkävalinnan. Lisäksi yksi kynsi tulee irtoamaan varpaasta. Juostessa oli mahtava lukea lähetettyjä tsemppausviestejä, joita järjestävät toimittivat juoksijoille.

20160228_135708-1

Saamani tsemppausviestit! Iso kiitos näistä!

 

20160228_125612

Huoltojoukoille kiitos tästä ja loistavasta huollosta!

Juoksun päätteeksi otin jaloilleni kylmä-kuuma-suihkun ja tein kevyet venytykset sekä laitoin lihaskipua helpottavaa voidetta. Suosittelen! Huoltojoukkojen pakatessa autoon tavaroita odottelin ulkosalla. Yhtäkkiä iski huono olo ja seuraavana hetkenä tyhjensin vatsalaukun sisältöä ulkona.. Kotona olin sunnuntaiaamuna kahdeksan pintaan, jonka jälkeen parin tunnin tirsat ja sitten infrapunasaunaan tunniksi ”palautumaan”. Olo on kyllä ollut poikkeuksellisen loistava 18 tunnin urakkaan nähden ja parin tunnin unilla. Huoltojoukkoni muistivat minua vielä kaiken lisäksi pullolla!

 

 

 

Tuloksia:

miesten3parasta

Miesten kolme parasta

naisten3parasta

Naisten kolme parasta

Oksentaminen on suhteellisen yleistä ultrajuoksukisoissa, mutta se kuuluu asiaan. Ihan uskomatonta, että miten roskapytyn halailun jälkeen lähdetään huojuvin askelin uudelleen juoksuun. Huonovointiset tai väsyneet juoksivat lepuuttivat välillä itseään penkeillä istuen tai maaten, mutta sieltäkin vaan lähdettiin uuteen nousuun! Uskomatonta tahdonlujuutta!

Kyllä se 24 tuntia vedetään läpi vielä jokin kerta! Nyt jäi puuttumaan vain 6 h.

Lauantaina se alkaa: Endurance 24h 27.-28.2.2016

Jännittää ja paljon. Tulevana viikonloppuna juostaan Esport Arenalla Endurance 24h 2016 yhdeksännen kerran. Se on sisäradalla juostava ultrajuoksukisa. Lueskelin äsken osallistujaluetteloa ja esittelyjä juoksijoista. Osallistujalistalla on 35 naista ja 92 miestä. Niin on kovatasoista porukkaa, että hatunnosto heille! Samalla iski lievä kauhunsekainen paniikki huikeista juoksusuorituksista, vaikken ketään vastaan olekaan kisaamassa. Samoin mietityttää noviisitaustani  ja noin kolmen vuoden juoksukokemukseni, kun pikaisen yhteenvedon perusteella siellä on paljon kokeneita ja monen vuoden ultrajuoksukokemuksen omaavia juoksijoita. Hienoa kuitenkin päästä samalla katsomaan kokeneiden ultrajuoksijoiden menoa!

Rata on noin 400 metriä pitkä ja suuntaa vaihdetaan kuuden tunnin välein. Kisapäivä alkaa lauantaina klo 9, jolloin jaetaan numerot. Lähtö tapahtuu klo 12 ja kilpailu päättyy sunnuntaina klo 12. Tarkempi aikataulu löytyy täältä.

Järjestäjän toimesta on tarjolla kattava juoma- ja ruokahuolto. Juomina on mm. urheilujuomaa, vettä, kahvia, mehua, colaa jne. sekä syötävänä mm. lihapullia, shipsejä, makeisia, suklaata, erilaisia keksejä, banaania yms. yms. Lisäksi tarjolla on pasta-ateria klo 19 ja 01 sekä kaurapuuro sunnuntaiaamuna klo 7. Näiden lisäksi varasin itselleni mukaan mm. mustikkakeittoa, Domino-keksejä, suolapähkinää, Snickersiä, energiapatukoita, suolatabletteja ja muuta pientä purtavaa, mutta erityisesti geelejä. Omaa huoltoa varten minulla on huoltopöytä varattuna mukaan. Huoltajikseni ovat lähdössä Hanna ja Tiina.

geelit.jpg

Mukaan pakkasin myös esimerkiksi makuupussin (jota toivottavasti en tarvitse), varavaatteita, laastareita, varalenkkarit, varavirtalähteen, kuulokkeet musiikkia varten, Ice Power -suihkeen, tiikeribalsamia, särkylääkettä (jota toivottavasti en myöskään tarvitse), urheiluteippiä.. Hakiessani apteekista suolatabletteja nappasin mukaani myös kofeiinitabletteja, jotka ovat uusi tuttavuus. Mitään uutta ei pitäisi kokeilla, mutta jos niiden läsnäolo toisi edes henkistä tukea.

Edeltävällä viikolla vaivasi flunssa, joten toivon, ettei sillä ole suurta vaikutusta. Nyt vaan pitää toivoa, että kaikki menee kohdilleen eikä tule ikäviä yllätyksiä vatsan, lihasten, lenkkareiden tms. kanssa. Lenkkariasiaan heräsin liian myöhään: koko talven olen juossut joko nasta- tai maastolenkkareilla. Nyt siis pitäisi käyttää lenkkareita, joita en ole kuukausiin käyttänyt. Oikeastaan minulla on vain tällä hetkellä alelaarista joskus aikoikaan ostetut New Balancen  ei-omaa-silmää-miellyttävät ”kotitossut”, joita olen käyttänyt kotilenkeillä, mutta ne ovat ainoat kengät, joihin luotan eniten tällä hetkellä. Otan varalle mukaan juoksumatolla käyttämäni Hoka One One -juoksukengät, mutta ne painavat yhdestä kohtaa ikävästi, joten matolla olen pärjännyt hyvin niiden kanssa  lyhyissä suorituksissa. Jos olisin herännyt lenkkariasiaan aiemmin, niin olisin valinnut toisin.

Nyt vaan loputkin tavarat kassiin ja huomenna aamulla suunta kohti Espoota! Tsemppausviestejä voi lähetellä juoksijoille IX Endurance 24h – greetings to runners kautta.

Ennakkotietoa löytyy ultrajuoksu.fi-sivuilta.

 

 

Dokumenttielokuva ultrajuoksusta

Marraskuussa sain Metropolia Ammattikorkeakoulun elokuvaopiskelijalta sähköpostia otsikolla ”Dokumenttielokuva ultrajuoksusta”. Sähköpostissa minua kysyttiin siihen pääosaan. Kyseessä on noin 10 minuutin lyhytdokumentti. Sähköpostissa luki ”Dokumentissa seurattaisiin matkaasi kohti blogissa mainitsemaasi Endurance 24 h kisaa.. ..Pääteemana olisi ihmisen itselleen asettamat tavoitteet ja niin fyysisen kuin henkisen puolen kehittäminen.” Epäröimättä vastasin, että sopiihan se. Ensin toki aihe tuli esitellä koululle, jonka jälkeen tulla vielä valituksi. Tammikuussa tuli viesti, että aihe on valittu ja voimme alkaa edistämään kuvauksia. Kivaa! Olen innoissani. Onhan se hienoa, että voi antaa oman panoksensa koulua/koulutusta kohtaan sekä samalla taltioidaan oma iso koitos ja fiilikset, ja siitä jää vielä itsellekin muisto. Pari kuvauspäivää on sovittu lähipäiville ja tietysti kuvaukset itse tapahtumassa, johon kuvausryhmä on saanut kuvausluvan. Päähenkilö voi kyllä luvata, että siinä touhussa (E24h) on päähenkilön edustavuus kaukana. Päähenkilö myös toivoo välttyvänsä roskapyttyjen halailulta/oksennuspusseilta ja erityisesti toivoo selviytyvänsä urakasta kunnialla ilman suurempia fyysisiä vammoja ja, että kuvausryhmä saa tarvitsemansa kuvamateriaalin.

Helmikuu!

Mukavaa helmikuuta! Radiossa kuulin tänään lausahduksen, joka meni jotenkin näin: ”kuukauden päästä on kaksi kuukautta kesään”. Ei paha. Olen kesäihminen, joten pimeys ja kylmyys saisi jo loppua. Viimeiset pari kuukautta kalenteri on paukkunut liitoksistaan ja muutto siihen päälle, joten olen joutunut nipistämään aikaa niin sosiaalisesta mediasta kuin liikunnasta sekä priorisoimaan muita asioita. Ja ajan nipistäminen liikunnasta saa aikaan kauhunsekaisia tunteita, kun nyt tosiaan on jo helmikuu. Miksi kauhunsekaisia tunteita? No, siksi, kun tämän kuun lopussa on Endurance 24 h ja minulla ei ole ainuttakaan yli 2 h lenkkiä juostuna viimeiseen kahteen kuukauteen, mikä on ehkä enemmänkin henkinen kuin fyysinen juttu. Äsken ehdin aloittamaan juoksutreenit puoli yhdeksän aikaan illalla. Hölkkäsin 45 minuuttia juoksumatollani. Yleensä kuuntelen musiikkia, mutta nyt tein poikkeuksen ja katselin Yle Areenalta dokumentin nimeltä ”Kuntoiluriippuvainen”. Mielenkiintoinen dokumentti: ”Himokuntoilijoiden määrä on lisääntynyt viime vuosina. Kuntoilu voi muuttua riippuvuudeksi, josta seurauksena voi olla sairaus. Millaisia vaikutuksia liiallisella kuntoilulla on ollut Torben Knudsenin elämässä?”. Onneksi liikunta ei hallitse elämääni, vaikkakin sillä on iso rooli siinä: tänään olin ensin ajatellut meneväni suoraan töiden jälkeen pitkälle lenkille, mutta päätinkin viettää sen ajan jälkikasvun kanssa ja siirtää lenkin juoksumatolle lyhyempänä. Toisaalta ei tuo pimeyskään houkutellut.

Mitenkä olen valmistautunut E24h? Voisin leikkisästi sanoa, että olen valmistautunut tilaamalla geelejä ja that’s it. Ei kai siinä muukaan auta kuin pakko luottaa omaan kuntoon ja uskoa itseensä ja muistaa, että yksi satanen on selvitetty ja kaikki, mikä menee sen yli on plussaa. Palailen vielä tuohon E24h lähempänä h-hetkeä. Tässä tuli tiivistetysti tämän hetkinen valmistautuminen ja ajatukset siitä.

Aurinkoisia lenkkejä!