Ohi on! Endurance 24 h 2016

 

Olihan kokemus, positiivinen sellainen! Toista sataa juoksijaa juoksemassa Esport Arenan 400 metrin mittaista juoksurataa 24 h! Hienosti järjestetty tapahtuma, josta jäi hyvä fiilis!

Lauantaiaamuna huoltojoukkoni Hanna ja Tiina nappasivat minut kyytiinsä puoli kymmenen aikoihin ja suuntasimme Espooseen.

Minä ja huoltojoukot

 

Seuraavaksi laitettiin huoltopöytäni kuntoon. Nesteitä en ottanut mukaan, koska niitä oli tarjolla järjestäjän toimesta, samoin hyvä valikoima muuta purtavaa kuten kuvista käy ilmi.

Sitten vaihdettiin muutaman sananen kanssajuoksijoiden Juuson ja Jannen kanssa, jonka jälkeen olikin jo ohjelmassa lähtö.

Valmiina lähtöön! Kuvalähde: Saukkonen

Pauli Kiuru ampui lähtölaukauksen lauantaina klo 12.

Suunnitelmanani oli pitää huoltotauko aina puolen tunnin välein: ensimmäisen tauon aikana join nestettä järjestäjän huoltopisteeltä ja toisen tauon aikana söin geelin omalta huoltopisteeltä ja siihen päälle noin puoli kierrosta kävelyä. Ensimmäiset 80 km sujui ongelmitta, jonka jälkeen polvet alkoivat kiusaamaan: lattiapinta oli kova. Tiesin sen olevan kova, mutta silti yllätyin kovuudesta. Lämpö ja kuivuus eivät haitanneet minua. Lenkkarivalinta ei mennyt nappiin ja vaihdoin lenkkarit kolmeen kertaan, mutta ensimmäisen vaihdon yhteydessä oli jo liian myöhäistä polvien kannalta. Pahin vaihe oli 80 kilometristä sataan kilometriin, jonka kävelin polvikipuineni. Yksi juoksijoista vinkkasi lääkäristä, joka oli auttanut hänen ongelmaansa. Sadan kilometrin jälkeen menin ensiapuun, jossa sain kylmähoitoa polvilleni ja kinesioteippaukset. Olin ottanut Buranan kipuuni ja ensiavussa sanottiin, että ei saa ottaa Buranaa. Ensiapukäynti oli hyvä palauttava hetki, jonka jälkeen maistui myös muukin kuin geeli. Siitä uuteen nousuun ja juoksu sujui mukavasti kunnes 110 km kohdalla alkoi olla ongelmia energian imeytymisen kanssa. Kaikkia syötäviä kohtaan tuli inhoreaktio. Nesteet valmiiksi sisältäviä geelejä pystyin syömään/juomaan, mutten juurikaan mitään kiinteää ja geeleistä vatsa kiitti.. Vatsa oli kuin kivikova pallo ja vessa alkoi tulla tutuksi. Oksentaa ei kuitenkaan tarvinnut kisan aikana. Imeytymisongelmien tullessa mukaan kuvioihin päätin juosta 120 km ja sitten lopettaa. Ehdin näkemään viimeisen, kolmannen suunnan vaihdoksen kuuden aikaan aamulla, jonka jälkeen lopetin. Reilu 18 tuntia ja 120 kilometriä ja 308 kierrosta.

Kokonaissijoitukseni oli 85/115.

Tällä kertaa lonkat/lonkakoukistajat eivät menneet lukkoon, mikä on positiivinen asia. Hiertymiä ei tullut paitsi jalkoihin parit rakot kiitos epäonnistuneen kenkävalinnan. Lisäksi yksi kynsi tulee irtoamaan varpaasta. Juostessa oli mahtava lukea lähetettyjä tsemppausviestejä, joita järjestävät toimittivat juoksijoille.

Saamani tsemppausviestit! Iso kiitos näistä!

 

Huoltojoukoille kiitos tästä ja loistavasta huollosta!

Juoksun päätteeksi otin jaloilleni kylmä-kuuma-suihkun ja tein kevyet venytykset sekä laitoin lihaskipua helpottavaa voidetta. Suosittelen! Huoltojoukkojen pakatessa autoon tavaroita odottelin ulkosalla. Yhtäkkiä iski huono olo ja seuraavana hetkenä tyhjensin vatsalaukun sisältöä ulkona.. Kotona olin sunnuntaiaamuna kahdeksan pintaan, jonka jälkeen parin tunnin tirsat ja sitten infrapunasaunaan tunniksi ”palautumaan”. Olo on kyllä ollut poikkeuksellisen loistava 18 tunnin urakkaan nähden ja parin tunnin unilla. Huoltojoukkoni muistivat minua vielä kaiken lisäksi pullolla!

 

 

 

Tuloksia:

Miesten kolme parasta

Naisten kolme parasta

Oksentaminen on suhteellisen yleistä ultrajuoksukisoissa, mutta se kuuluu asiaan. Ihan uskomatonta, että miten roskapytyn halailun jälkeen lähdetään huojuvin askelin uudelleen juoksuun. Huonovointiset tai väsyneet juoksivat lepuuttivat välillä itseään penkeillä istuen tai maaten, mutta sieltäkin vaan lähdettiin uuteen nousuun! Uskomatonta tahdonlujuutta!

Kyllä se 24 tuntia vedetään läpi vielä jokin kerta! Nyt jäi puuttumaan vain 6 h.