Wihan kilometrit 15.10.2016

Tätä juoksutapahtumaa olin odottanut kuin kuuta nousevaa! Edellisestä vuodesta jäi niin hyvät fiilikset tapahtumasta: ensimmäinen satasen juoksuni, hyvin järjestetty tapahtuma ja kaikki ne ihmiset, joihin siellä tutustuin! ❤

Wihan kilometrit juostiin Pirkkahallin ympäristössä 3,33 km kierroksella, mikä tarkoittaa 100 kilometrillä 30 kierrosta. Juoksumatkavaihtoehtoja oli puolimaraton, maraton, 50 km, 100 km sekä nonstop.

Flunssakausi jylläsi niin lasten koulussa kuin töissäkin, joten tunsin itseni pöpökauhuiseksi ja jotain pientä yrittikin tulla juoksua edeltävällä viikolla, mutta tällä kertaa selvisin pelkällä säikähdyksellä ja taisin juoda määrällisesti lopputalven teet kyseisellä viikolla ja viihtyä infrapunasaunassani enemmän kuin suositus on..

Lauantaiaamuna klo 5.30 soi herätyskelloni. Hitto, mikä päänsärky! Aamupalaksi oli puuroa Panadolilla höystettynä. Se auttoi. Kamppeet auton kyytiin ja Hämeenlinnan motarin varteen odottamaan kyytiä. Sen jälkeen poimittiin muitakin kyytiin.  Takarontin tavaramäärää katsoessamme nauroimme, että ollaanko tässä lähdössä jonnekin pidemmällekin reissulle. Tavallaan joo, kun jokaisella kyytiläisellä oli toiveena selvittää 100 km.

Perille päästyämme haimme numerolaput ja pystytimme omat huoltopöytämme. Tawastia Trail Club oli isolla porukalla liikkeellä eri matkoilla.

Tawastia Trail Club

Tawastia Trail Clubin innokkaita juoksijoita

Klo 9 lähtölaukaus kajahti ja lähdettiin juoksemaan.

Kohta mennään!

Kohta mennään!

Mikko jäi juoksukaverikseni. Juostessa seurasin sykkeitä, että pysytään pk-alueella. (Seuraavalla kerralla asetan sykerajan hälyttämään, jottei tarvitse kelloa koko ajan vilkuilla..). Joitakin kierroksia juostuamme huoltajat huusivat perääni, että nyt puuttuu tulostaulusta kierroksiani ja he jäivät selvittämään tilannetta. Onneksi olin siihen mennessä juossut koko ajan Mikon kanssa! Siinä kohtaa unohtui orastava vessahätä kokonaan. Järjestäjät saivat tilanteen haltuun ja juoksutietoni ajantasalle. Huh helpotusta!  Vuoron perään Mikon kanssa keulittiin ja jarruteltiin menoa. Homma toimi hyvin! Juoksu tuntui takareisissä heti alkuun, mutta en välittänyt siitä enkä enää oikeastaan kiinnittänyt siihen lopussa mitään huomiotakaan. Noin 60 km asti edettiin samaa matkaa ja sitten tiemme erosivat ja jatkoin matkaa yksin. Hetki sen jälkeen oli startannut klo 15 maraton 2, josta Mika oli alustavasti lupautunut peesiavuksi. Hetken jolkottelin yksin ja sain uutta intoa nähdessäni Mikan liittyvän seuraani. Uusi vaihde päälle! Siis ihan käsittämättömän paljon sain uutta virtaa tuntemattomalta ihmiseltä, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan ennen klo 9 lähtöä ja, joka lähti maratonillaan peesaamaan ja tsemppaamaan minua, täysin tuntematonta ihmistä!

juoksukuva

Hyvällä fiiliksellä mentiin!

 

Juoksun edetessä kerroin Mikalle, että edellisillä ultramatkoilla oli yleensä tapahtunut jonkinasteinen romahdus vauhdissa/kunnossa siinä 70-80 km paikkeilla ja pelkäsin sen odottavan kohta edessäni, mutta sitten alkoi ilmestyä tuttuja ihmisiä kannustusjoukkoihin ja ei tullutkaan mitään romahdusta vaan sitten mentiin henkisillä voimavaroilla! Askel oli ihmeen kevyt, mutta juttukaveriksi minusta ei enää ollut. Huomaamatta ilta oli pimentynyt ja järjestäjät sytyttelivät ulkotulia reitin varrelle. Seuraavana hetkenä tapahtui jotain odottamatonta: Mika vaihtoi juoksun kävelyyn ja käski minun jatkamaan matkaa. Jatkoin matkaani hieman epäuskoisena ja mietin, että kuinka tästä selviän YKSIN loppumatkan. Kannustusjoukot huutelivat perääni, että olen kolmantena ja kierros kierroksen jälkeen ”blokkasivat” minut pois omasta huoltopisteestä tarjoamalla geelin lennosta. 😀 Loppua kohden vähensin kävelyä huoltopisteen kohdalla: käytännössä nappasin geelin Marjukalta lennosta ja muutaman kävelyaskeleen otin yleisen huoltopisteen kohdalla juodessani. Ajattelin, että olen jo niin voiton puolella taipaleellani, että nyt viime metreillä en halua höllätä vauhtia enkä luopua kolmossijasta. Samaa ajatteli omakin huolto tarjoamalla geelin mukaani. 🙂 Kauaa ei tarvinnut yksin juosta, kun nonstopilla juokseva Kalevi lähti tsemppariksi. Toiseksi vikalle kierrokselle hän jäi jälkeeni. Omille huoltoporukoilleni hihkaisin, että nyt saatte kyllä lähteä vetureiksi viimeiselle kierrokselle! Ässät lähtivät peesaamaan ja juttelivat, että kuinka mukavaa täällä pimeässä, ulkotulien loisteessa on juosta. Siinä vaiheessa esitin asiasta eriävän mielipiteeni lähes sata kilsaa juosseena. Ihmetys oli suuri, kun näin Mikan selän viimeisellä kierroksella, kun hänen piti olla maratoniltaan kierros ennen minua maalissa. Samaan aikaan huomasin myös Kalevin odottavan minua reitin varrella. Otin loppukirin. Maalissa aikaan 11.02:35! Naisten 100 km SM-pronssi!

maalissa

Maalissa!

pokaali

Pokaali ja mitali

 

 

 

 

 

 

 

 

Juoksuun mahtui parit vessakäynnit, mutta muuten energiat imeytyivät hyvin ja energiansaanti meni nappiin. Joka kierroksella söin ja join jotakin yleisestä huoltopöydästä. Alkuun tarjoilu oli kevyempää: rusinoita, suolakurkkua tms., mutta iltaa kohden löytyi runsas valikoima purtavaa. Välillä otin omia geelejä ja suolatabletteja. Kahteen kertaan jäin syömään ruokaa huoltoon.

Omat eväät: geeliä ja suolatablettia. Osan geeleistä kaadoin juomapulloon.

Omat eväät: geeliä ja suolatablettia. Osan geeleistä kaadoin juomapulloon.

Entä ne vauriot juoksun jälkeen?
Saldona yksi rakko jalkapohjassa, irtoava varpaankynsi, urheiluliivien hiertymät edessä ja takana. Liivivauriot oli tiedossa ja odotettavissa, vaikka yritin ehkäistä edestä sitä urheiluteipillä. Selkääni en yltänyt teippiä laittamaan, joten liivit käytännössä nirhautuivat selkänahastani läpi yhdestä kohtaa (kuvakin löytyy, mutta se on vähän liian rujo julkaistavaksi).

Kengät: Asics Gel Nimbus.

Ajatuksia juoksun jälkeen:
Ylitin itseni paremmin kuin olisin ikinä uskonutkaan! Vuosi sitten juoksin ensimmäisen sataseni Wihalla aikaan 13:32:30. Nyt vuosi sen jälkeen 2,5 tuntia nopeammin! Elokuisesta Masokistin Unelmastakin (12:14:11) aikani parani yli tunnilla! Tällä kertaa kaikki meni putkeen ja treenit ovat tuottaneet tulosta! Juoksukin oli suht tasaista vauhdin suhteen eikä kävelyaskeleita tarvinnut ottaa muutoin kuin huollossa. Seuraava tavoite onkin alittaa 11 h.

kierrosajat

Kierrosaikani löytyvät kuvaa klikkaamalla. Ne on jaettu kierroksittain (3,3 / 6,7 / 10 / 13,3 / 16,7 km..)

Mikan blogipostaus löytyy täältä:
http://kevyetkilometrit.blogspot.fi/2016/10/wihan-kilometrit-2016-maraton-huoltajan.html

Kiitos teille kaikille, jotka olivat/ovat mukana kuvioissa!
Kannustajat, tsempparit, kanssajuoksijat, huoltojoukot yms. yms.! ❤ Te olitte mahtavia! You made my day!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s