Viikko Virossa maantiepyörällä

Ensi kesän tavoitteeksi oli noussut Lahden Ironman 70.3 ja johonkin väliin pitäisi treenailla juoksun lisäksi myös uintia ja pyöräilyä. Mikäs sen sopivampi kuin yhdistää (maantie)pyöräily lomaan ja tehdä se Virossa. Tilasimme laivaliput matkalla NUTS Pallakselta kotiin, kun ensin olimme todenneet jalkojen olevan pyöräilykunnossa 134k ultrajuoksun jälkeen. Reilu viikko juoksusta oltiin jo pyörän selässä. Reitiksi oli piirtynyt Tallinna-Keila-Riisipere-Haapsalu-Pusku-Rohuküla-Heltermaa (Hiidenmaa)-Sõru (Hiidenmaa)-Triigi (Saarenmaa)-Kuressaare (Saarenmaa)-Kuivastu (Muhu)-Virtsu-Pärnu.

preitti

Suuntaa antava reitti.

1. Päivä: Tallinna-Keila-Riisipere-Haapsalu-Pusku n. 123 km.

Tavarat oli pakattu minimalistiseen tyyliin pyörän kyytiin, mm. hiusharja vaihtui kampaan, desin shampoo pienempään jne. Laivaliput oli varattu Linda Linelta, jolla pääsee pyörän kanssa (pyörä 4 euroa per suunta) nopeasti ja vaivattomasti Tallinnaan.

Perinteiseen tapaan lähdettiin Samin kanssa ihan (toiseksi) viimeisellä mahdollisella hetkellä polkemaan kohti asemaa ehtiäksemme Helsingin junaan. Minulla tipahti ketjut heti kättelyssä vaihteita vaihtaessa: edessä vaihdevipujen välissä ollut tankolaukku esti niiden vaihtumisen kunnolla, joten ketjut veks. Se siitä ekasta junasta, mutta ehdittiin lähtöselvitykseen 7 minuuttia ennen sen sulkeutumista, mutta siihenkin matkaan mahtui yksi kävelijä, jolla ei ollut aikomustakaan väistää minua ja käveli suoraan eteeni. Jarrut check! Toinen episodi sattui Samille, kun koira yritti jyräytyä fillarin alle johtuen koiranulkoiluttajan hallitsemattoman pitkästä talutushihnasta.

 

 

Laiva saapui satamaan vähän ennen puolta päivää. Tallinnassa kaivettiin Google Maps esille: Keilan kautta kohti Riisipereä. Ajan (ja hermojen) säästämiseksi suosittelen parempaa perehtymistä kuin pelkkä mielikuva ”Tallinnasta Google Mapsilla Riisipereen”. Google Mapsissa ei ole Virossa pyöräilyvaihtoehtoa saataville, mutta paperisen version olisi voinut ostaa 10 eurolla. Reittivaihtoehtoja tsekatessa käytimme sekä auto- että kävelykarttoja, mutta kävelykarttoihin ei kannata luottaa 100%. Nimim. pari kilometriä polkua maantiepyörillä.

Ensimmäinen kymmenen kilometriä Tallinnassa oli erittäin hidasta: jalka polkimelta irti koko ajan. Valitin klossin kireyttä ja sitä löystettiin, taas valitin kireyttä, ja seuraavana hetkenä miljoonannen jalan irroituksen jälkeen en saanutkaan enää kenkää irti polkimelta ja kaaduin. Eka kymmenen kilsaa ja tapahtuu reissun ainoa kaatuminen: oikea polvi otti iskua ja sai asfatti-ihottumaa osakseen. Sen jälkeen päästiin väljemmille vesille ja pyöräily alkoi tuntua pyöräilyltä. Noin 30 kilometrin paikkeilla pysähdyttiin Keilassa kahvilaan. Kello oli puoli kolme ja matkaa tehty 2,5h / 30 kilometriä reilusta 120 kilometristä. Vähän huolestutti tuossa vaiheessa, kun Riisiperessä odotti noin 53 kilometrin hiekkaosuus, ”Terveystie” Haapsaluun. Se oli kuitenkin tietoinen valinta. Riisipereen päästyämme söimme paikallisessa tienvarsiravintolassa, ”Pubi Mati Maja”, edullisen lounaan ja siitä jatkoimme matkaa Terveystielle, ”Tervisetee”, josta sanotaan seuraavaa (lähde):

”Läänemaan terveystie on Riisipere–Haapsalu–Rohuküla-radan ratapenkereelle rakennettu lähes 60 kilometrin pituinen tie jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Tie on merkitty kilometripylväin ja 100 metrin välein merkkikivin.”

Tie on vanhaa, purettua rautatiepohjaa eikä siltä voi eksyä matkalla Haapsaluun. Tasaista, suoraa baanaa riitti. Matkalla on mm. vanhoja asemarakennuksia, purettuja ratapölkkyjä ja muistomerkki virolaisille, jotka kuljetettiin pakkotyöhön Neuvostoliittoon kuolemaan. Lisää Terveystiestä esim. täältä.

 

Huom. Tallinnasta pääsee myös junalla Riisipereen kolmella eurolla, jos haluaa lyhentää pyöräiltävää matkaa.

Oli jo ilta, kun saavutimme Haapsalun. Sieltä olisi vielä kymmenisen kilometriä yöpymispaikkaamme sataman lähelle, Puskuun. Siitä huolimatta poikkesimme Haapsalun keskustaan turistikierrokselle. Matka kohti majataloa jatkui. Käännyimme hiekkatielle. Kuulimme koiran haukuntaa ja sanoin Samille, että ”ai niin, täällä voi olla koiria irrallaan vahtimassa koteja” – ja 10 sekuntia siitä vedettiin reissun maksimisykkeet, kun poljettiin koiria karkuun: minä edellä, koira rinnallani iskemässä hampaansa nilkkaani, Sami takana ja toinen koira Samin perässä. Takanani kuulin Samin rajua ”mylvintää” koirien pelästyttämiseksi. Jälkimmäistä koiraa en huomannut, ja Samin kertoman mukaan minua jahtaava koira oli jo suu ammollaan käymässä kiinni, mutta luovutti ajojahdin viime hetkellä. Nurinhan se olisi vetäissyt sekä minut että pyörän ja kovassa vauhdissa jälki ei olisi ollut nättiä ja bonuksena koiran aiheuttamat jäljet.. Siitä olikin sitten enää minuutin matka majapaikkaan. Kello oli puoli kymmenen.

2. Päivä: Pusku-Rohuküla-Heltermaa (Hiidenmaa)-Sõru (Hiidenmaa)-Triigi (Saarenmaa)-Kuressaare (Saarenmaa) 102 km

Aamulla oli startti pelonsekaisin tuntein: olisiko uusi koirahyökkäys tiedossa, kun saman paikan ohi oli päästävä? Onneksi ei – ainakaan juuri sillä hetkellä, mutta päivää oli vielä jäljellä…

Edellisenä iltana olimme ostaneet lauttaliput verkosta (2 matkustajaa ja 2 pyörää, 10,20€). Rohukülan satama löytyi helposti. Lauttamatka Hiidenmaalle, Heltermaan satamaan kesti noin 1 h 15 min.

dav

Rohuküla-Heltermaa lautta.

Matkalla halki Hiidenmaan ihailimme maisemia ja poikkesimme katsomaan matkan varrella olevia nähtävyyksiä mm. Suuremõisan kartanoa. Sieltä jatkoimme Putkasten kartonoon Käinässä. Aika mitäänsanomaton raunio, jossa koiraepisodi 2: ihmettelimme, että mikä se kartano oikein näistä raunioista on. Sami lähti vähän takaisinpäin ja sanoin tulevani perässä napattuani muutaman kuvan. Seuraavana hetkenä en enää nähnyt Samia, mutta koiran kylläkin ja haukuntaa Samin suunnasta. Yritin soittaa, mutta ei vastausta puheluun. Ajatuksena, että koira on joko Samin kimpussa tai Sami on päässyt pyörällä sitä karkuun ja se on seuraavana vaanimassa minua. Ei auttanut muu kuin hypätä pyörän satulaan, polkea taas vimmatusti ja toivoa hyvää onnea. Taas oli onni onnettomuudessa: koira oli ollut hyökkäämässä Samin kimppuun, mutta omistaja oli ennättänyt väliin. Taas oli kyseessä ohi ajamamme talon vahtikoira. Toinen päivä peräkkäin. Maaseudulla kaikissa taloissa on vahtikoiria, jotka ovat vapaana eivätkä epäröi käydä kiinni. Tämä jäi reissumme viimeiseksi koirahyökkäykseksi. Koirariski rajoitti poikkeamista päätien varresta.

Ajoimme Hiidenmaan läpi ja olimme hyvissä ajoin Sõrun satamassa. Ruokapaikkoja Heltermaa-Sõru välille taisi mahtua yksi, ja sen ohitimme hyvissä ajoin, joten söimme laivan lähtöä odotellessamme satamaravintolassa ruoan, jonka hinta/laatu/määrä-suhde lähinnä huvitti. Lauttaliput Sõru (Hiidenmaa) – Triigi (Saarenmaa) maksoivat kahdelta hengeltä ja kahdelta pyörältä 8,40€. Lauttamatka kesti reilun tunnin.

 

Saarenmaalle päästyämme matkalla Kuressaareen poikkesimme katsomaan mm. Kaalin kraateria, joka on syntynyt meteoriitin iskusta.

dav

Kaalin kraateri.

Vedimme kaksi pitkää ajopäivää, jotta voisimme viettää kaksi yötä Kuressaaressa ja tutustua saaren pääkaupunkiin.

3. Päivä: Lepopäivä Kuressaaressa – ei pyöräilyä.

 

Kuressaaressa kiertelimme kaupungin pieniä kujia, nautimme kahviloista, makoilimme rannalla ja vierailimme linnassa. Illallisen söimme vanhassa tuulimyllyssä, Veskissä, joka oli vierailemisen arvoinen paikka.

4. Päivä: Kuressaare-Kuivastu (Muhu) 76 km 

Kuressaaresta jatkoimme 10-tietä pitkin kohti Muhua. Matkalla olisi ollut myös varsinaisia pyöräteitä, jotka olisivat kiertäneet rannikon kautta, esim. matkakyltissä Muhu 50 km 10-tie vs. Muhu 92 km pyörätie. Isoa tietä pitkin ajaminen sujui ongelmitta: autoilijat väistivät ja kunnioittivat pyöräilijöitä, ja tienpientareet olivat leveitä ja tiet hyväkuntoisia.

Matkalla Muhun saarelle poikkesimme viehättävään kahvilaan.

 

Matka jatkui ”sillalle”, joka yhdisti Muhun ja Saarenmaan saaret. Reissun ensimmäiset sateet alkoivat 20 minuuttia ennen saapumistamme Kuivastuun, joten pieni Muhun saari jäi tutkimatta. Poikkesimme saarella kuitenkin Liivaan syömään, kauppaan ja torille.

 

5. Päivä: Kuivastu-Pärnu 76 km

Majapaikkamme sijaitsi noin  kilometrin päässä Kuivastun satamasta. Lähdimme aamulautalla Kuivastusta Virtsuun (lautta maksoi kahdelta hengeltä ja kahdelta pyörältä 8,40€). Aamupäivälle oli luvattu vesisadetta. Ensin meitä oli vastassa kova vastatuuli ja sitten saatiin vielä sade niskaamme. Tämä päivämatka oli kaikista haastavin johtuen kovasta vastatuulesta.

Lähemmäksi Pärnua päästessämme sade helpotti ja nälkä alkoi vähän kurnia. Olimme varautuneet, että tällä osuudella saamme mahdollisesti ruokaa vasta Pärnussa. Joka etapille meillä oli energiaa (snickersiä, geeliä, energiapatukoita, pähkinää yms.) sen verran, että selviäisimme eväiden turvin. Ennen Pärnua löysimme kyläkaupan, josta toivoimme saavamme jotakin lämmintä sateen jäljiltä. Kahvia ei ollut myynnissä, mutta vedenkeitin laitettiin porisemaan tiskille ja kahvikupit tuotiin henkilökunnan tiloista. Ostimme veteen sekoitettavat pikakahvijauheet, lihapasteijat ja leivokset reilulla kahdella eurolla. Loistavaa asiakaspalvelua!

 

6. Päivä: lepopäivä Pärnussa.

Tiivistahtinen ajo mahdollisti kahden yön oleskelun Pärnussa, jossa vaan nautittiin olostamme: hölkkäilyä ja makoilua rannalla, leivoksia ja kahviloita, kävelyä kaupungilla jne. Kävimme myös syömässä paikallisissa ravintoloissa, joissa hinta-laatusuhde oli kohdillaan. Mainitsemisen arvoinen paikka oli Pizzeria Steffani, jonne sai jonottaa, mutta pizzat olivat maukkaita ja tuoreista raaka-aineista tehtyjä.

7. Päivä: Pärnu-Tallinna junaillen

Pärnun asemalta hyppäsimme Tallinnaan vievään junaan. Junaliput ostettiin edellispäivänä verkosta. Ykkösluokan lippu maksoi 8,06€ henkilöltä ja pyörien kuljetus junassa oli ilmaista. Pyörien osalta junavuorot on merkitty värikoodein (vihreä = paikkoja löytyy pyörille; keltainen = ehkä; punainen = ei ole paikkoja). Pyöränkuljetusvaunu oli samassa kuin ykkösluokka, joten fillareihin oli näköyhteys. Junamatka kesti 2 tuntia 24 minuuttia.

Yhteensä pyöräilykilometrejä kertyi reilu 380 km, ajopäiviä oli neljä. Sisäkumit kestivät hyvin eikä kummallakaan puhjennut. Olimme varautuneet renkaanpaikkausaineilla ja varakumeilla, mutta tällä kertaa niitä ei tarvittu. Majoitukset olimme varanneet Booking.comista muutama päivä ennen reissua. Kaikkiin majoituksiimme kävi maksuvälineenä ainoastaan käteinen. Ja maaseudulla kannattaa varoa koiria… Reissu oli kaikin puolin loistava, sää kohdillaan ja reissuseura parasta mahdollista. ❤

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s