Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2018

Hajar 100 km Arabiemiraateissa 16.2.2018

”Challenge yourself on the beautiful ultra-trail UTH50 or UTH100 trail run through the mountain passes, along jeep tracks, through boulder ravines and over spectacular sand dunes of Ras Al Khaimah” sanottiin järjestäjän, Urban Ultran sivuilla. Check, sinne! Arabiemiraatit on kiinnostanut minua maana jo jokusen vuoden. Pari vuotta sitten olin saman järjestäjän kaksiosaisessa aavikkojuoksutapahtumassa ja olin jo silloin myyty. Reilu vuosi takaperin Hajar 100 houkutteli ensimmäisen kerran, mutta silloin Dubain reissuni ajoittui eri ajankohtaan. Aloin puhumaan tapahtumasta Samille, joka innostui heti ajatuksesta.

Reissun lähestyessä minun ja Samin viimeistelytreenit olivat olleet enemmän tai vähemmän läpi räpiköityjä johtuen sairastelusta. Muutamat pitkäkestoiset täsmätreenit tehtiin syksyn kuluessa. Pari viikkoa juoksematta ennen h-hetkeä vähän jännitti, mutta pohjat olivat kuitenkin kunnossa. Lisäksi mäkitreenien (tunkkaus) vähyys askarrutti: niitä taisi olla syksylle tehtynä vain pari.

To-la 15.-17.2. Ras Al Khaimah
Golden Tulip Khatt Springs -kisahotellille Ras Al Khaimahiin saavuttiin torstaina 15.2. Omanin kolmen päivän visiitin jälkeen. Sattumalta törmättiin hotellin aulassa suomalaisjuoksijaan ja vaihdettiin muutama sana.

IMG_1156

Kisahotelli

Nukkumaan yritettiin mennä ajoissa, mutta pyyhe-episodi (= puuttuvat pyyhkeet ja niiden odottelu) viivästyttivät sitä. Herätyskello laitettiin soimaan puoli kahdelta yöltä, kun juoksun check-in oli yöllä klo 2.00-3.00. Nukahdinko? No en. Ennen starttia oli infotilaisuus hotellilla, jonka jälkeen siirryimme (noin 40 min) busseilla lähtöpaikalle. Infotilaisuudessa varoitettiin haastavasta säästä sekä vaativasta osuudesta checkpointien (CP) kolme ja neljä välillä.

Matkoina oli valittavana joko 50 km tai 100 km. Matkaan lähti 110 juoksijaa. Molempien lähtö oli samaan aikaan klo 5.30. Matkaan lähdettiin otsalampun valossa.

IMG_1162

Lähtötunnelmissa

Olimme päättäneet Samin kanssa edetä yhtämatkaa tai oikeastaan se oli meille selvä asia ilman miettimistä. Ensimmäiset seitsemän kilometriä oli juostavaa ylämäkeä. Pieni pummi tuli heti kättelyssä koko joukolle. Reitti oli merkitty heijastein sekä päiväsaikaan pinkeillä reittimerkeillä. Ilmeisesti joku oli siirtänyt reittimerkin jostain syystä väärään paikkaan. Päivä valkeni suht nopeasti ja lämpotila nousi.

CP1 (checkpoint) oli 7,5 km kohdalla. Se käytännössä tarkoitti yhtä henkilöä ohjaamassa kulkua. Tässä pisteessä ei ollut tarjolla mitään. Siitä alkoi ensimmäisen vuoren (Janas Mountain) ylitys. Se sujui leppoisissa merkeissä.

Vuoren päällä oli CP2 noin 17 kilometrin kohdalla. Huoltopisteellä oli tarjolla pähkinöitä, banaania, appelsiiniä, vettä ja urheilujuomaa sekä aurinkorasvaa (suojakerroin 50), jota lisäilin itseeni aina pullon nähdessäni. Samaa settiä oli tarjolla kaikilla muilla huoltopisteillä paitsi CP5:lla.

CP2:lta lähdettin laskettelemaan vuorta alas kohti CP3 (cut-off klo 11.00), joka oli Jebel Yibir vuoren juurella, 32 kilometrin kohdalla. Perussetin lisäksi siellä oli tarjolla geelejä ja energiapatukkaa, joka maistui pahimmalle koskaan syömälleni patukalla, mutta söin sen tietämättä edelleenkään, että mikä maku siinä oli. Tankkaukseen käytettiin hetki aikaa.

CP3 jälkeen edessä oli reissun haastavin osuus. Tässä vaiheessa lämpötila oli jo yli kolmekymmentä ja se jatkaisi vielä nousuaan. Tästä osuudesta varoiteltiin infotilaisuudessa kolmeen otteeseen, että riittävästi vettä mukaan (pakollisena varusteena oli vettä 1,5 litraa), kun tulee olemaan reitin haastavin osuus yhdistettynä kuumuuteen. Turhaan ei varoiteltu. Minulla oli vettä mukana 1,5 litraa sekä 0,5 litraa valmista, juotavaa geeliä, niin siitä huolimatta jouduin aloittamaan nesteen säännöstelyn, vaikka koen pärjääväni suht vähäisellä nesteellä. Nestehukka olisi typerin syy keskeytykseen. Jebel Yibir vuori tuntui loputtoman pitkältä nousulta: ilma seisoi eikä varjopaikkoja ollut ja aurinko paistoi täydeltä terältä lämpötilan ollessa k-u-u-m-a. Omat fiilikset olivat kuin saunassa olisi ollut. Siinä matkan varrella Samin kanssa taas siunailtiin, että mihin sitä ollaan taas lähdetty mukaan. Kuumuus yllätti, mutta henkisesti olin päättänyt, että se ei ole minulla syy keskeytykselle. Päämäärätietoisesti jatkettiin kapuamista kohti CP4, joka oli 44 kilometrin kohdalla, vuoren päällä. Sinne saapuminen oli henkinen voitto. Pahin oli takana. Siellä tankattiin nestettä ja syötiin huoltopöydän antimia. Taisin kevyesti juoda 1,5 litraa nestettä kerralla. Banaanit ja pähkinät alkoivat jo maistua jo pahalta, mutta energian saamiseksi niitä vedettiin vaikka väkisin. Matkalla toki nautittiin omia eväitä (geeliä, energiapatukoita tms.) aina puolen tunnin välein. Suklaita ei sattuneesta syystä varattu mukaan…

Matka kohti puoliväliä ja CP5 jatkui. Siellä meitä odottaisi dropbag ja isompi huolto ruokineen. Järjestäjä oli tehnyt CP4-5 välisestä reitistä haastavamman verrattuna edellisvuosiin, ja lisäsi cut-off aikaa tunnilla (se vaihtui klo 17.30 -> 18.30). Muutos oli etapin haastavin sekä henkisesti vaikein kohta: se oli reitin loppupäässä, vuoren juurella. Näit huoltopisteen loppuvaiheessa koko ajan, mutta reitti tuli siksakkia vuorta alas ikuisuuden. Reitti oli niin kivinen ja mutkitteleva, ettei sitä uskaltanut näillä taidoilla juosta alas. Lisäksi rakot jalkapohjissa tuntuivat ikäviltä, samoin isovarpaiden kynnet huusivat hoosiannaa. Reippaasti yli tunti huoltopiste oli siinä nenän edessä odottamassa meitä. CP5 oli 52 kilometrin kohdalla. Samalla se oli myös Hajar 50 km juoksijoiden maali.

IMG_1197

Puolivälin (CP5) huollossa

Meillä olisi vielä puolet matkaa edessä. Huoltopisteellä tankattiin itsemme uuteen nousuun ja hoidettiin rakkoja. Matkaan lähtiessä aurinko alkaisi kohta laskemaan, joten olo helpottuisi. Loppumatka olisi suht tasaista.

CP6 olisi 66 kilometrin kohdalla. Sinne mentiin hölkäten-kävellen -metodilla. Kellosta katsottiin tietty matka, joka edettiin hölkäten, ja sitten vaihdettiin kävelyksi ja sitten sama uusiksi, mutta voiko olla ärsyttävämpää kuin, että tämän pilaa virran loppuminen molempien Spartan Ultrista 66 kilometrin kohdalla (reilu 14 tuntia). Sen jälkeen seurasi epämääräisiä hölkkä-/kävelypätkiä vailla suunnitelmallisuutta. Virran loppuminen kelloista suorastaan vi***tti.

CP7:lle päästyämme matkaa maaliin oli jäljellä noin 22 kilometriä. Välillä mentiin asfalttitien reunaa. Pitkät hitaat kilometrit olivat edessä yön pimeydessä. Askel oli raskas ja jalkapohjiin sattui, mutta etenimme hitaasti ja varmasti. Takanamme näkyi yhteen lyöttäytyneen porukan valot, jotka jotenkin jäivät aina vain kauemmaksi meistä, vaikkemme mekään vauhdikkaasti edenneet. Minua motivoi eteenpäin ajatus, että mehän ei niitä ohi päästetä. 😂 Pimeydessä kulkiessa jäi vähän välillä epäselväksi, että missä oikein mentiin. Veikkaisin, että päiväsaikaan olisi ollut kurja yllätys maisemien suhteen. CP7-CP8 välillä tiesi, että nyt ollaan jo niin lähellä maalia, että loppu häämöttää.

CP8 oli 91,5 kilometrin kohdalla. Siellä kaveri kertoi, että tästä on mennyt ohi vasta noin 14 juoksijaa. Sadalle kilometrille oli siis ilmoittautunut 52 juoksijaa, joista 21 selvisi maaliin asti. Cut-offit ja kuumuus olivat verottaneet juoksijoita. CP8:n huollossa oli jo voittajafiilis, kun kuului siihen harvalukuiseen joukkoon, joka on ylipäätään selvinnyt sinne asti. Enää olisi alle kymmenen kilometriä maaliin, jes! Siis ehkä tai yli, mutta sitä ei nyt tiedetä, kun kelloista loppui virta. CP8:lta matka taittui maaliin kävellen. Viimeiselle pätkälle osui hiekkadyynit. Maali ylitettiin Samin kanssa käsikädessä juosten. ❤ Aikaa hikisellä taipaleella kului 20.54.32 ja sillä tuloksella tulin naisten sarjan kolmanneksi.  ”Palkintopokaaliksi” sain kiven. Kiva idea, ja pidin kivestä, mutta se painoi jo saman verran kuin nykyiset käsimatkatavarani (siitä huolimatta päätyi kotiin asti käsimatkatavaroissa)… Lisäksi sain lahjakassin, jossa oli mm. Runderwear-lahjakortti (sen annoin Dubaissa asuvalle kaverilleni, jonka vieraana olimme pari yötä) ja pari muuta pienempää palkintoa.  Niin, ja muuten miesten kolmannen sijan vei myös suomalainen, Tony. 💪 Olihan hienoa, että me suomalaiset sinnittelimme maaliin niiden harvojen joukossa, ja päädyimme vielä podiumille naisten ja miesten sarjassa!

Maalissa saatiin Finisher-hupparit, mitalit ja ruokaa, joka maistui taivaalliselta sekä cokista. Lopuksi bussi kuljetti meidät takaisin hotellille (noin 30 minuutin matka).

Nousuksi oli ilmoitettu eri paikoissa 3300 tai 2500 metriä. 66 kilometrin kohdalla nousumetrit olivat 2549, mutta todellinen määrä jäi arvoitukseksi.

Tämä oli haastavin ultra, jolle olen osallistunut. Haastavaksi sen teki kuumuus, mutta me selvittiin, yhdessä Samin kanssa. Olihan tämä vähän eriluokan trippi kuin makoilu altaalla/rannalla auringosta, juomasta ja ruoasta nauttien. Taas yksi ikimuistoinen kokemus lisää!

Samin lempparislogania lainatakseni: ”If you want to run fast, run alone, if you want to run far, run together”.

Tulokset 2018.

Lämpimästi suosittelen Urban Ultran juoksutapahtumia Arabiemiraateissa. Niistä löytää tietoa heidän sivujensa lisäksi Premier Onlinesta, jonka kautta voi ilmoittautua juoksuihin.

Huoltopisteet ja reittiprofiili:
Capture

Pakolliset varusteet vielä loppuun listattuna:
• 1.5 ltr Hydration – (Nathan/Salomon/Camelbak, bottles etc) full to capacity at the start line.
• Headtorch (NOT supplied)
• Cell phone Fully charged with pre-programmed number of Race & Course Directors – only operational on race day.
• Water Pouch (SUPPLIED) Drinks are pumped, NOT given in bottles or disposable cups – in your race pack there will be a pouch to use
for water and energy drinks, please take it with you on your run.
• Whistle
• Small Pocket Knife
• Survival Blanket
• Empty ziplock – please take rubbish home, please do not drop any litter, however small along the course.
• Course MAP PRINTOUt
• First aid kit: Contents to include the following: 4”x4” gauze pads, medical tape, Antibacterial cream, 3” wide Ace Bandage, Painkiller
tablets, Anti-inflammatory tablets (Voltaren, Ibuprofen etc.) NOTE: The list is a guideline to the content of a first aid kit. We trust that your first
aid kit would include any specific medication you require personally, and be comprehensive enough to deal with most medical situations.
OPTIONAL/RECOMMENDED GEAR Sand gaiters, Sunglasses, Peaked hat with or without neck flap, Sunscreen, Small scissors, Spare Duct
Tape, Energy Gels/Nutrition, Hand sanitizer/wet wipes, Toilet roll, Camera/extra battery, Warm evening clothes, spare socks, Rain jacket.

Kuvia reitin varrelta: