Nuuksio Classic 70k 1.9.2018

Kaikki, mikä ei tapa, niin vahvistaa… …vai miten se sananlasku menikään. Nuuksio Classic 70k – opettavainen reissu. Hyviä ja huonoja hetkiä sekä kasapäin hyviä muistoja.

Mont Blancin kierroksen jälkeen ehdittiin Samin kanssa tekemään yksi täsmäharjoitusviikko ennen Nuuksio Classicia, jonka jälkeen aloitettiin keventely.

Kisaaamuna kello soi neljältä: aamupala nassuun, kamat kassiin ja nenä kohti Nuuksiota. Viime vuonna oltiin Samin kanssa toimitsijoina katsomassa 70k lähtöä, nyt itse lähtöviivalla. Suunnitelmana oli ilon kautta tasainen suoritus ja tietysti kimpassa juosten. Lähtö oli klo 6. Alkuun juoksu tuntui suht hyvältä.

Alkuviikosta olin käynyt hierojalla ja se oli ärsyttänyt jo aiemmin hieman ärtynyttä lonkan limapussin kohtaa, jonka läsnäolon tunsin joka askeleella. Jossain vaiheessa meni selkä: iski noidannuolen kaltainen olotila, joka käänsi selkäni vinoon. Ensimmäiset 50 kilsaa sujui ongelmistakin huolimatta suht ok. Etenimme suunniteltua reippaammin – taisipa minun vetovuorolla hetkeksi karata mopo käsistä.

Pari kertaa liukastuin ja nilkka vääntyi, mutta tokeni siitä. Sormet ja ranteet olivat niin turvoksissa, etten pystynyt enää pitämään kelloa. Vähän ennen 50 kilsan huoltoa sanoin Samille, että nyt sattuu jalkaan (rakkoon) sen verran hyvin, että huollossa haluan laittaa siihen rakkolaastarin. Siinä sitten turattiin sukkaa ja verisiä teippauksia irti, jotta saatiin räpylä taas kuntoon.

Siitä alkoi alamäki. Otin kaksi särkylääkettä (parasetamolia), jotka eivät auttaneet lonkkaan eivätkä selkään. Mietin keskeytystäkin, mutta oli enää 20 kilsaa maaliin, joten päätin sinnitellä. Sain kerättyä itseni kokoon ja jatkoimme matkaa. Roikuin Samin perässä ja jotenkin sain itseni nostettua kuopasta vähän ylemmäksi ja hinauduttua maaliin asti.

Illan ohjelmistossa oli tuparit. Reitin varrella vaahtosin, ettei me kyllä sinne enää tällä vauhdilla ehditä vaan ollaan loppuiltakin reitillä (ehdittiin kuitenkin 😀 ). Nyt oli ongelmia enemmän kuin osasin odottaa. Maalissa oltiin ajassa 10.45:34.

Lonkan limapussi (oma analyysi) oli satunnaisesti oireillut mm. mäkitreenejä tehdessä ennen Mont Blancin kierrosta ja kierroksen aikanakin. Se rauhoittui, mutta Nuuksio Classicia edeltävän täsmätreeniviikon aikana kipeytyi uudelleen. Hierojalla käynti pahensi tilannetta. Juoksun aikana kipu paheni ja oletettavasti se veti myös selän skolioosin tapaiseen virheasentoon.

Juoksun jälkeisenä aamuna varasin ajan lääkärille, joka lähetti minut ultraääneen. Siellä varmistui arveluni oikeaksi: lonkan limapussin tulehdus eli bursiitti. Sain kortisonipistoksen ja kahden viikon tulehduslääkekuurin. Seuraavat kaksi viikkoa otetaankin sitten löysästi ja toivotaan, että vaiva rauhoittuu levolla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s