Tulevan kesän UTTF-kisoja ajatellen pohjalle halusin jonkin lyhyemmän ultrakisan. TGC (65k) ajankohta ei sopinut minulle, joten korvaavaksi kisaksi valikoitui kustannustehokas ja juostavissa oleva TUT68 Gdanskissa, Puolassa. Nousumetrejä matkalla oli 1500. Kyseessä oli kolmen Itra-pisteen kisa. Lisätietoja: http://tutrail.pl/ Saavutus sekin, että Google ja Facebook kääntäjän avulla selvitin tieni lähtöviivalle. Olennaisin tieto toki löytyi sivuilta englanniksi, mm. lähtöpäivä ja aika, matka, nousumetrit ja aikaraja. Reissuun lähdin yksin, kun Sami oli lähdössä TGC:lle.
Tammi-helmikuu meni enemmän tai vähemmän jotain sitkeää virustautia / yskää potiessa ja treenaaminen oli enemmän satunnaista rämpimistä kuin säännöllistä liikuntaa. Vieläkin oli yskän rippeet jäljellä. Juuri ennen h-hetkeä iski bonuksena vatsatauti ja torstaina hain maitohappobakteereita, kun lauantaina olisi jo kisa. Lauantaina vaihtoehdot olivat vähissä: joko tulppaan suoleni hiilitableteilla tai vietän suurimman osan ajasta metsässä housut kintuissa. Minulla ei ollut aavistustakaan lähtöviivalla ollessani, että miten käy: juoksenko kilometrin, kymmenen vai pääsenkö maaliin asti. Juoksu alkoi jyrkkään ylämäkeen ja ajattelin mäkeä ylös kävellessäni, että johan jo puhalluttaa, mutta sitten alkoi kroppa lämmetä ja mäen jälkeen juoksu sujua. Ekan huollon 23 kilometrin kohdalla saavutin helposti. Huollon jälkeen kesti hetken aikaa saada juoksu taas kulkemaan, mutta löytyihän se vaihde sieltä. Ennen tokaa huoltoa katselin tyhjenevää juomapulloani, että kohta voi noutaja tulla, jos nesteet loppuvat, joten siinä meni vähän juominen säännöstelyyn. Tokaan huoltoon selvittyäni (46 kilometrin kohdalla) söin ja join kunnolla ja matka jatkui uusin voimin. Seuraava etappi oli huolto 58 kilometrin kohdalla ja sieltä päästyäni ajattelin, että enää kymmenen kilsaa maaliin.
Huolloissa tarjoiltiin mm. urheilujuomaa, vettä, cokista, rusinoita, suolakurkkua, appelsiinisiivuja, banaania, suklaata, suolakeksejä, vaaleaa leipää (pateepäällysteellä?), pullaa. Keskimmäisellä huoltopisteellä oli jokin pullo, joka taisi olla likööriä. Viimeisellä huoltopisteellä oli tarjolla keittoa, jonka skippasin, kun olisi pitänyt nousta rinteeseen sitä hakemaan. Huomasin myös, että monet täyttivät pullonsa huoltopisteellä cokiksella.
Pääasiallinen energianlähteeni oli geeli puolentunnin välein. Se toimii minulla. Käytössä oli laatikonpohjan viimeiset High5 mangogeelit. Ne olivat jopa ihan hyvänmakuisia, jos geeleistä niin voi sanoa.
Sää oli kolea: startti klo 7 ja yöllä oli ollut pakkasta, päivällä satunnaisesti aurinko vilahteli ja jossain vaiheessa myös ripotteli vähän vettä.
Mielessäni, ennen vatsatautia, olin asettanut tavoitteeksi juosta 68 kilometriä alle yhdeksän tunnin, joka vaihtui vatsataudin aikana tavoitteeseen ”maaliin pääsy olisi ihan jees”. Juoksu kulki yllätyksekseni hyvin, hiilitabletit toimivat ja asetin kesken juoksun uudet tavoitteet: alle 8 h. Lopulta maali häämötti ajassa 7:52’41. Ulosmittasin itsestäni kaiken mitä irtosi. Sijoitus naisten sarjassa oli 9/61. Ei voi olla kuin tyytyväinen! P.s. Hiilitabletit toimivat maaliin asti + 2 min, joten maalialueen välittömään läheisyyteen olisin kaivannut vessan…
Maalialueella oli teltta, jossa tarjoiltiin mm. keittoa, suklaata, leipiä, olutta, cokista, pullaa tms. Lisäksi nuotiolla oli mahdollista paistaa makkaraa. Minulla oli kylmä ja halusin nopeasti päästä lämpimään, joten otin pikaisesti keittoa ja lämmintä mehua, mutta jälkimmäinen oli hehkuviiniä. Sen jälkeen hyppäsin ratikkaan kohteenani huoneistoni kylpyamme.
Kisa juostiin Tri-Cityn puistossa (TriCity = Sopot, Gdynia, Gdansk). Lentokoneen laskeutuessa Gdanskiin, kumpuileva vihreä alue erottui hyvin lentokoneesta rantaviivan läheisyydestä. Vinkkinä, että sinne pääsee julkisilla helposti ja nopeasti Gdanskin keskustasta, jos polkujuoksujalkaa alkaa vipattaa ja uudet maisemat kiinnostavat. Myös pyöräilijoille oli reittejä. Kisan GPX-jäljet löytyvät TUT-sivuilta. Baana oli helppoa: merkittyjä ulkoilureittejä, polkua ja joitakin siirtymiä asfalttia pitkin sekä satunnaisia kurapätkiä. Teknisyydestä ei tietoakaan. Ylämäet olivat joko loivaa juostavaa ylämäkeä, mäkeä kiertävää ”serpentiiniä” tai suoraa kipuamista ylös. Matkavaihtoehtoja olivat 10k, 21k, 42k ja 68k. Tykkäsin puistoalueesta ja varmasti menen sinne toistekin! Tapahtuma ja järjestelyt olivat onnistuneet, suosittelen!
Pakolliset varusteet:
- otsalamppu
- sadetakki
- 500 ml juotavaa
- avaruushuopa
- henkilötodistus
- (oma muki)
- (energiat piti merkata omalla juoksunumerolla)
Matkakulut (yksin matkustettaessa):
- Finnairin lennot Helsingistä noin 92 EUR
- (lentokenttä)bussi (210) 2 x 3,80 PLN = 1,76 EUR
- majoitus kolmelta yöltä (2 yötä huoneistossa, 1 yö hostellissa omassa huoneessa): 95 EUR
- juna juoksun lähtöpaikalle: Gdansk päärautatieasema – Gdynia rautatieasema 4 PLN = 0,92 EUR
- ratikka maalista keskustaan 3 PLN = 0,69 EUR
- TUT68 osallistumismaksu 43 EUR sis. Buff-huivin (hintaporras nousi ilmoittautumisten mukaan)
Matkalla ultrajuoksijaksi 