Avainsana-arkisto: tawastia trail club

”Polkujuoksunoviisin” eka polkujuoksukisa Suomessa 26.-27.5.2017: NUTS Karhunkierros 160k

Nyt on hyvä aika kaivaa popparit esille: tämä on pitkä stoori alkaen taustoista. Kutsun itseäni noviisiksi, koska olen aloittanut juoksemisen vuonna 2013, ensimmäisen lenkin tein Tawastia Trail Clubin kanssa poluilla reilu vuosi sitten maaliskuussa 2016, jolloin polkulenkki vei sydämeni. Tätä aiemmin olin käynyt yhdellä pitkällä seikkailupolkulenkillä vuonna 2015 Mikkelissä, josta syttyi pieni kipinä. Lisäksi kokemusta on joistakin (maantie)ultrista. Viime vuoteen ”kisa”ultria mahtui mm. E24h helmikuussa 120k, Sorvan Satku 50k huhtikuussa, Masokistin Unelma 100k elokuussa ja Wiha 100k lokakuussa.

Karhunkierroksen ilmoittautumisen avauduttua olin onnekas ja sain paikan 80 kilometrille. Matka kohti Karhunkierrosta (80k) alkoi NUTS Köykkyrin kautta marraskuussa 2016. Olin ilmoittautunut neljän tunnin tunkkaussarjaan tarkoituksena hakea mäkikokemusta. Kuuden tunnin sarja ei ollut realistinen johtuen edelliskuun Wihan satasesta ja siihen liittyvästä palautumisesta sekä joulukuussa Dubaissa juostavasta maantiepuolikkaasta, jossa oli tarkoitus juosta enkka. ”Sosiaalisen paineen alaisena” muutin kisaa edeltävänä iltana NUTS Köykkyrin sarjan neljästä tunnista kuuteen. En ole kehdannut sanoa ääneen, että elämäni ainoa siihen mennessä tehty tunkkaus on ollut juuri vähän ennen Köykkyriä, Jättärillä (Malminkartanonhuippu) 45 minuuttia. Suureksi yllätyksekseni tunkkasin itseni naisten kuuden tunnin sarjassa kolmossijalle, Super-Saaran viereen podiumille. Treeni kohti Karhunkierrosta oli alkanut!

Kaverisuhde Sundtrömin Samin kanssa syveni seurustelusuhteeksi ja Sami alkoi ylipuhua minua seurakseen Karhunkierroksen ”perusmatkalle”, 160k. Tammikuussa tein päätöksen ja laitoin NUTS poppoolle viestin matkan vaihtamisesta 80k → 160k. Samassa yhteydessä se tarkoitti, että minun on peruttava osallistumiseni helmikuiseen E24h-juoksuun, koska siitä palautuminen olisi syönyt liikaa Karhunkierroksen treeniaikaa.

Tammikuussa 2017 minulla oli tiedossa parin viikon reissu Teksasiin, jossa osallistuin Big Bend Ultraan 50 kilometrin matkalle, Chihuahuan autiomaassa. Tämänkin mielsin treenilenkiksi Karhunkierrosta ajatellen. Kaikissa treeneissä, kisoissa yms. päällimmäisenä on ollut mielessä Karhunkierros. Palauduttuani Big Bend Ultrasta on treenattu niin paljon kuin se vaan ikinä on ollut mahdollista pitäen mielessä ylikunnon välttämisen ja paikkojen hajoamisen. Samin kanssa tehtiin huhtikuun lopussa viikon reissu Slovenian Alpeille, jossa tunkattiin mäkiä, patikoitiin sekä juostiin.

Sitten itse asiaan eli Karhunkierrokseen. 160+ km on kunnioitettava matka, jolla voi sattua ja tapahtua paljon, mikä aiheuttaa keskeyttämisen: loukkaantuminen, rakot, energian imeytysongelmat, pään ”hajoaminen” tms. Lisäksi lumitilanteen spekulointi toi lisäjännitystä/haastetta olosuhteisiin. Kaiken spekuloinnin jälkeen päädyimme ostamaan vedenkestävät sukat juuri ennen reissuunlähtöä tietoisella riskillä. Suunnitelma oli, että vedenkestävät sukat jalassa (kenkäni olivat Salomon S-Lab Sense 5 SG) lähdemme liikkeelle ja vaihdamme sukat merinovillaisiin Basecampin huollossa, noin 24 kilometrin kohdalla. Toimiva ratkaisu. Huollot hoidettiin ajan kanssa ja suunnitelmallisesti. Hautajärven 80k huollossa vaihdettiin kuivat sukat ja paremmin vaimennetut kengät, Salomon Sense Ultrat. Loistoratkaisu sekin. Hautajärven huollon jälkeen olo oli loistava ja tossu nousi. Parhaat ja helpoimmat kilometrit aamuauringon paisteessa. Välillä kolotti nilkkaa, välillä takareittä, välillä säärtä jne., mutta kaikki kiputilat menivät minulla ohi. Suurta huolta aiheutti Samin akillesjänne, joka alkoi oireilla. Se oli viime kesänä vienyt Samin telakalle juuri ennen osallistumista NUTS Pallaksen perusmatkalle ja samaa ei haluttu toistuvaksi tänä kesänä.

blogi-kkSäännöllisesti puolen tunnin välein tankattiin. Minulle upposi kaikki syötäväksi kelpaava, mutta jossakin vaiheessa Samilla alkoi olemaan imeytymisongelmia ja paha olo. Pariin kertaan jouduinkin sanomaan tiukasti, että energiaa nassuun tai reissu katkeaa. Paluumatkalla Oulangassa, n. 110 km kohdalla oltiin vielä aikataulussa ja maaliin pääsy oli aikarajojen (36 h) puitteissa mahdollista, mutta sitten alkoi vauhtia hiipua edelleen ja taaempana tulleet Paalijärven veljekset liittyivät seuraamme. Laskeskelimme, että kuuden tunnin aika ei riitä, jos Basecampin/Juuman huollossa ollaan cut-offin aikaan kuudelta, 30 tunnin kuluttua lähdöstä. Laskimme, että seitsemän tuntia pitää varata väsyneille jaloille välille Juuma-Ruka. Laskelmien jälkeen vauhti hidastui entisestään, kun tavoitteena oli enää päästä Juuman Basecampiin ja raatotaksin kyytiin. Cut off ja voimien väheneminen keskeytti matkan. Dnf:stä huolimatta oltiin tyytyväisiä: enkkakilometrit, reilut 140 kilsaa ja noin 30 tuntia. Upea seikkailu!

Heti seuraavana päivänä alettiin suunnittella NUTS Pallasta ja miettimään, että mitä tehtäisiin toisin. Positiivista oli myös se, että oloni oli seuraavana aamuna loistava: paikat vähän kankeat, ei rakkoja, ei irtoavia kynsiä ja raputkin pystyin kävelemään alas normaalisti. Polvet olivat vähän arat, samoin sääriluu, mutta eivät enää. Nyt vaan on levättävä riittävästi NUTS Pallasta, 134k, varten! Siellä nähdään!

Kiitokset NUTSin poppoolle ja talkooväelle: aivan supermahtava tapahtuma! Kiitokset myös kaikille ihanille tsemppareille! Ja erityiskiitos rakkaalleni, joka kulki vierelläni.

Ai niin, ja päästiin Samin kanssa myös useampaan Koillissanomien juttuunkin mukaan:

  • Video: Parisuhde todelliseen testiin – muutaman kuukauden seurustelleet Satu ja Sami lähtivät juoksemaan 160 kilometriä Kuusamon lumisiin vaaroihin

http://www.koillissanomat.fi/uutisetkoillismaa/video-parisuhde-todelliseen-testiin–muutaman-kuukauden-seurustelleet-satu-ja-sami-lahtivat-juoksemaan-160-kilometria-kuusamon-lumisiin-vaaroihin-6.226.243737.5d3bb31f19

  • Polku­juok­su­har­rastus on myös tätä: nännien teippausta ja sushi­pal­le­rojen pakkausta – H-hetken lähestyessä mieleen hiipi epäilys, onko kaikki tehty tarpeeksi hyvin:

http://www.koillissanomat.fi/urheilu/polkujuoksuharrastus-on-myos-tata-nannien-teippausta-ja-sushipallerojen-pakkausta-hhetken-lahestyessa-mieleen-hiipi-epailys-onko-kaikki-tehty-tarpeeksi-hyvin-6.226.244328.05668b23df

  • Näin pitkälle jaksaminen riitti:

http://www.koillissanomat.fi/urheilu/nain-pitkalle-jaksaminen-riitti-6.100.244326.bf2a6fa4ca (vain tilaajille)

  • Hullut juoksivat kahlasivat hangessa (kuvagalleria):

http://www.koillissanomat.fi/kuvagalleria/hullut-juoksijat-kahlasivat-hangessa–katso-kuvat-6.232.243777.0d6796e5fe

Wihan kilometrit 15.10.2016

Tätä juoksutapahtumaa olin odottanut kuin kuuta nousevaa! Edellisestä vuodesta jäi niin hyvät fiilikset tapahtumasta: ensimmäinen satasen juoksuni, hyvin järjestetty tapahtuma ja kaikki ne ihmiset, joihin siellä tutustuin! ❤

Wihan kilometrit juostiin Pirkkahallin ympäristössä 3,33 km kierroksella, mikä tarkoittaa 100 kilometrillä 30 kierrosta. Juoksumatkavaihtoehtoja oli puolimaraton, maraton, 50 km, 100 km sekä nonstop.

Flunssakausi jylläsi niin lasten koulussa kuin töissäkin, joten tunsin itseni pöpökauhuiseksi ja jotain pientä yrittikin tulla juoksua edeltävällä viikolla, mutta tällä kertaa selvisin pelkällä säikähdyksellä ja taisin juoda määrällisesti lopputalven teet kyseisellä viikolla ja viihtyä infrapunasaunassani enemmän kuin suositus on..

Lauantaiaamuna klo 5.30 soi herätyskelloni. Hitto, mikä päänsärky! Aamupalaksi oli puuroa Panadolilla höystettynä. Se auttoi. Kamppeet auton kyytiin ja Hämeenlinnan motarin varteen odottamaan kyytiä. Sen jälkeen poimittiin muitakin kyytiin.  Takarontin tavaramäärää katsoessamme nauroimme, että ollaanko tässä lähdössä jonnekin pidemmällekin reissulle. Tavallaan joo, kun jokaisella kyytiläisellä oli toiveena selvittää 100 km.

Perille päästyämme haimme numerolaput ja pystytimme omat huoltopöytämme. Tawastia Trail Club oli isolla porukalla liikkeellä eri matkoilla.

Tawastia Trail Club

Tawastia Trail Clubin innokkaita juoksijoita

Klo 9 lähtölaukaus kajahti ja lähdettiin juoksemaan.

Kohta mennään!

Kohta mennään!

Mikko jäi juoksukaverikseni. Juostessa seurasin sykkeitä, että pysytään pk-alueella. (Seuraavalla kerralla asetan sykerajan hälyttämään, jottei tarvitse kelloa koko ajan vilkuilla..). Joitakin kierroksia juostuamme huoltajat huusivat perääni, että nyt puuttuu tulostaulusta kierroksiani ja he jäivät selvittämään tilannetta. Onneksi olin siihen mennessä juossut koko ajan Mikon kanssa! Siinä kohtaa unohtui orastava vessahätä kokonaan. Järjestäjät saivat tilanteen haltuun ja juoksutietoni ajantasalle. Huh helpotusta!  Vuoron perään Mikon kanssa keulittiin ja jarruteltiin menoa. Homma toimi hyvin! Juoksu tuntui takareisissä heti alkuun, mutta en välittänyt siitä enkä enää oikeastaan kiinnittänyt siihen lopussa mitään huomiotakaan. Noin 60 km asti edettiin samaa matkaa ja sitten tiemme erosivat ja jatkoin matkaa yksin. Hetki sen jälkeen oli startannut klo 15 maraton 2, josta Mika oli alustavasti lupautunut peesiavuksi. Hetken jolkottelin yksin ja sain uutta intoa nähdessäni Mikan liittyvän seuraani. Uusi vaihde päälle! Siis ihan käsittämättömän paljon sain uutta virtaa tuntemattomalta ihmiseltä, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan ennen klo 9 lähtöä ja, joka lähti maratonillaan peesaamaan ja tsemppaamaan minua, täysin tuntematonta ihmistä!

juoksukuva

Hyvällä fiiliksellä mentiin!

 

Juoksun edetessä kerroin Mikalle, että edellisillä ultramatkoilla oli yleensä tapahtunut jonkinasteinen romahdus vauhdissa/kunnossa siinä 70-80 km paikkeilla ja pelkäsin sen odottavan kohta edessäni, mutta sitten alkoi ilmestyä tuttuja ihmisiä kannustusjoukkoihin ja ei tullutkaan mitään romahdusta vaan sitten mentiin henkisillä voimavaroilla! Askel oli ihmeen kevyt, mutta juttukaveriksi minusta ei enää ollut. Huomaamatta ilta oli pimentynyt ja järjestäjät sytyttelivät ulkotulia reitin varrelle. Seuraavana hetkenä tapahtui jotain odottamatonta: Mika vaihtoi juoksun kävelyyn ja käski minun jatkamaan matkaa. Jatkoin matkaani hieman epäuskoisena ja mietin, että kuinka tästä selviän YKSIN loppumatkan. Kannustusjoukot huutelivat perääni, että olen kolmantena ja kierros kierroksen jälkeen ”blokkasivat” minut pois omasta huoltopisteestä tarjoamalla geelin lennosta. 😀 Loppua kohden vähensin kävelyä huoltopisteen kohdalla: käytännössä nappasin geelin Marjukalta lennosta ja muutaman kävelyaskeleen otin yleisen huoltopisteen kohdalla juodessani. Ajattelin, että olen jo niin voiton puolella taipaleellani, että nyt viime metreillä en halua höllätä vauhtia enkä luopua kolmossijasta. Samaa ajatteli omakin huolto tarjoamalla geelin mukaani. 🙂 Kauaa ei tarvinnut yksin juosta, kun nonstopilla juokseva Kalevi lähti tsemppariksi. Toiseksi vikalle kierrokselle hän jäi jälkeeni. Omille huoltoporukoilleni hihkaisin, että nyt saatte kyllä lähteä vetureiksi viimeiselle kierrokselle! Ässät lähtivät peesaamaan ja juttelivat, että kuinka mukavaa täällä pimeässä, ulkotulien loisteessa on juosta. Siinä vaiheessa esitin asiasta eriävän mielipiteeni lähes sata kilsaa juosseena. Ihmetys oli suuri, kun näin Mikan selän viimeisellä kierroksella, kun hänen piti olla maratoniltaan kierros ennen minua maalissa. Samaan aikaan huomasin myös Kalevin odottavan minua reitin varrella. Otin loppukirin. Maalissa aikaan 11.02:35! Naisten 100 km SM-pronssi!

maalissa

Maalissa!

pokaali

Pokaali ja mitali

 

 

 

 

 

 

 

 

Juoksuun mahtui parit vessakäynnit, mutta muuten energiat imeytyivät hyvin ja energiansaanti meni nappiin. Joka kierroksella söin ja join jotakin yleisestä huoltopöydästä. Alkuun tarjoilu oli kevyempää: rusinoita, suolakurkkua tms., mutta iltaa kohden löytyi runsas valikoima purtavaa. Välillä otin omia geelejä ja suolatabletteja. Kahteen kertaan jäin syömään ruokaa huoltoon.

Omat eväät: geeliä ja suolatablettia. Osan geeleistä kaadoin juomapulloon.

Omat eväät: geeliä ja suolatablettia. Osan geeleistä kaadoin juomapulloon.

Entä ne vauriot juoksun jälkeen?
Saldona yksi rakko jalkapohjassa, irtoava varpaankynsi, urheiluliivien hiertymät edessä ja takana. Liivivauriot oli tiedossa ja odotettavissa, vaikka yritin ehkäistä edestä sitä urheiluteipillä. Selkääni en yltänyt teippiä laittamaan, joten liivit käytännössä nirhautuivat selkänahastani läpi yhdestä kohtaa (kuvakin löytyy, mutta se on vähän liian rujo julkaistavaksi).

Kengät: Asics Gel Nimbus.

Ajatuksia juoksun jälkeen:
Ylitin itseni paremmin kuin olisin ikinä uskonutkaan! Vuosi sitten juoksin ensimmäisen sataseni Wihalla aikaan 13:32:30. Nyt vuosi sen jälkeen 2,5 tuntia nopeammin! Elokuisesta Masokistin Unelmastakin (12:14:11) aikani parani yli tunnilla! Tällä kertaa kaikki meni putkeen ja treenit ovat tuottaneet tulosta! Juoksukin oli suht tasaista vauhdin suhteen eikä kävelyaskeleita tarvinnut ottaa muutoin kuin huollossa. Seuraava tavoite onkin alittaa 11 h.

kierrosajat

Kierrosaikani löytyvät kuvaa klikkaamalla. Ne on jaettu kierroksittain (3,3 / 6,7 / 10 / 13,3 / 16,7 km..)

Mikan blogipostaus löytyy täältä:
http://kevyetkilometrit.blogspot.fi/2016/10/wihan-kilometrit-2016-maraton-huoltajan.html

Kiitos teille kaikille, jotka olivat/ovat mukana kuvioissa!
Kannustajat, tsempparit, kanssajuoksijat, huoltojoukot yms. yms.! ❤ Te olitte mahtavia! You made my day!